Apon Treenipäiväkirja

Odottelin alkuiltapäivään, että ilma lämpenisi ja sen jälkeen lähdin ulkoiluttamaan HKU:tani. Enkä yhtään liian aikaisin, sillä olen nähnyt sen vilkuilevan murhanhimoisesti cycloani, joka on päässyt ulkoilemaan jo pidemmän aikaa.

Nopean karttatiedustelun perusteella arvelin lenkiksi tulevan noin 100 kilometriä, kenties vähän alle. Lopputuloksena mittariin kertyi 102 km. Sopiva kauden aloitus, sillä ensimmäiset lenkit on syytä ajaa lyhyinä, jotta selkä ja pärsse totuttelevat. Tätä kirjoittaessa kumpikaan edellä mainituista ei ollenkaan oireile. Tämä tiedoksi myös sinulle, joka epäilemättä olet kiinnostunut tietämään ruumiinosieni hyvinvoinnista.

Reitiksi muodostui suurin piirtein seuraava:

Sykemittari keräsi innokkaasti erilaista dataa, joista tavanomaisimmat ovat tässä:

• pyöräilyä 4:00, Keskinopeudella 25,4 km/h
• KS 147 (korkeahko syke johtunee osittain tuulesta)
• 3036 kcal
• RI 499

Örkit ovat heränneet. Varma kesän merkki, niin vastenmielisiä kuin örkit ovatkin. Tänään pyöräillessä nielin yhden ja pari muuta teki tuttavuutta kitarisojeni kanssa.

Taustalla soi: Rasmus: I’m a mess

Salikausi on nyt avattu ja vieläpä erinomaisen mainiolla tavalla. Jumalaisen kaunis vaimoni vei auton, joten minun oli “pakko” pyöräillä salille. Takaisin tullessa ajoin vielä sakkolenkin, kun ilma oli mitä loistavin.

Varsinainen salitreeni oli ilmeisen onnistunut. Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin salilla keskityn erityisesti ei-alavartaloon. Tänään painopiste oli keskivartalossa, jota kiusasin mitä mielikuvituksellisin tavoin. En aio oikeastaan tehdä eristäviä lihastreenejä, vaan valtaosa treenistä tulee olemaan funktionaalista. Tavoitteeni ei ole pakata mahdollisimman paljon lihasta kehooni, vaan enemmän hakea sellaista jäntevyyttä ja kestävyyttä. Tein harjoituksia käyttäen Kinesis-laitteistoa, kahvakuulia sekä omaa massaa. Hauikset väänsin tänään Scott-penkissä.

Sykemittari oli päällä 1:50 (sisältäen hätäiset pyöräilyvaatehdinnat), josta salilla olin 59 minuuttia:

• KS 134
• 1220 kcal
• RI 165

Aivan erinomaisen loistokas treeni.

Vain 8 yön kuluttua alkaa suunnistus. Metsässä on vielä melkoisesti lunta, mutta tuskin lumikenkiä enää etenemiseen tarvitaan. Suunnistus on teoriassa helpompaa jos juoksukunto on hyvä. Teoriassa siksi, että kun olen ollut hyvässä juoksukunnossa, niin olen saanut viettää rastien parissa huomattavasti pidemmän aikaa kuin huonokuntoisena. Kävellen olisit jo perillä – tuo vanha suunnistusviisaus – on niin totta; hitaammin kiiruhtamalla tulee luettua karttaa etvaksen verran huolellisemmin. On kuitenkin syytä teroittaa, että kaikista harrastamistani lajeista erityisesti suunnistus on voimalaji – voima korvaa taidon – joten hyväkuntoisena ei haittaa ollenkaan että viiden kilometrin suunnistusreitillä tulee juostua 15 kilometriä. Viikoittaisia suunnistuspettymyksiä lähdetään hakemaan joka keskiviikko.

Lähestyvästä pettymysvuoresta huolimatta kuvittelen, että lisään vähän juoksua viikkotreeneihini. Noh, juoksumetrien määrä on lähestynyt kiihtyvällä vauhdilla nollaa, joten montaa askelta ei tarvitse ottaa, että juoksun määrä lisääntyy.

Peepeilyä on tänäkin kesänä tarkoitus harrastaa, varmaan jokusen kerran viikossa. Veli Jullelle en taida tänäkään vuonna kilometreissä pärjätä, johtuen tuosta suunnistuksen vaatimasta panoksesta.

Ylläluetellut harjoittavat erityisesti jalkalihaksia eikä ylävartalo näistä juuri kostu. Siksi päätin tänään, että käyn kesän aikana kerran tai kahdesti salilla treenaamassa keski- ja ylävartaloa. Kaksi kertaa olisi varmaan aika otollista, mutta itseni tuntien vierailut jäänevät korkeintaan kertaan viikossa. Salitreeni kun ei minua nappaa auringon paistaessa ulkona.

Lisäksi satunnaiset melonnat, rullaluistelut ja muut ulkoilottelut tuovat vaihtelua viikkotreeneihin.

Niin paljon lajeja, niin vähän aikaa.

Viime viikolla sain kasaan tunteja ihan kiitettävästi, sillä pitkä viikonloppu mahdollisti metsätöiden tekemisen. Niistä yksistään kertyi noin 8 tuntia. Kahden seuraavan vuoden puut on nyt katoksen alla eikä pakkanen siten pääse puraisemaan perhettämme.

Kävin ulkoiluttamassa cykloa; 35 kilsaa ja noin puolitoista tuntia. Lisäksi ajoin sisällä viikolla yhden treenin kun ulkona satoi jalkarättejä ja mukavuudenhaluinen minäni ei suostunut raahaamaan takapuoltaan ulos.

Viime viikolla kertyi polkupyörän mittariin kilometrejä, kävin hieronnassa (Tatu rokkaa! http://www.facebook.com/pages/Fysio-Saarni/325412767479116), hakkasin halkoja, olin tunnin ohjatussa venyttelyssä ja kävin lenkillä. Ihan kelpo viikko, joskin edelleen aika rentoja treenejä. Töissä on ollut sen verran vilkasta, ettei siviilissä pysty treenaamaan ihan sillä intensiteetillä, jolla haluaisin. Pahin hässäkkä on nyt hetkellisesti ohi, joten lähiviikkoina treenimäärät ja –rasitus varmaan vähän kasvaa.

Taustalla soi: Chickenfoot: Big Foot

Kari “Poppis” Suomela on taas reissun päällä – tällä kertaa kohti Everestiä. Herran edesottamuksista voit lukea lisää täältä: http://www.thepole.fi/index.php

Lupauduin päivittämään Poppiksen nettisivuja. Support-kokemusta kertyy siis tältäkin reissulta.

Lumi sulaa kovaa vauhtia ja se tarkoittaa, että treenimuodot tulevat vähän muuttumaan. Veli Julle on salakavalasti jo aloittanut ulkopyöräilyn, joten minullekin tulee kiire päästä polkemaan ulkona. Lähiseudun hiekkatiet alkavat olla vapautuneita roudan syleilystä (korkeakulttuurisuus nostaa välillä minussa päätään, olen nähkääs korkeakulttuurisuvun vesa), joten cyclon ulkoiluttaminen alkaa.

Aamulenkillä huomasin, että lähijoki on samaten päässyt eroon jääpeitteestä. Melontakauden avaus on siis myös nurkan takana. Viimeeksi kävin melomassa juuri ennen Tapaninpäivän myrskyä.

Tänä vuonna kuvittelen jälleen suunnistavani parin rauhallisemman suunnistusvälivuoden jälkeen. Elämäni on pääsääntöisesti erittäin onnellista, enkä juuri koe elämää suurempia pettymyksiä. Suunnistuksella pystyn kadottamaan tehokkaasti tämän onnellisuuden: valtaisat pettymykset kun ovat eksplisiittisesti integroituneena suunnistuskokemuksiini. Odotankin jo malttamattomana ensimmäistä suunnistuskenkäkokkoani. Rasti-Vihdin keskiviikkorastit näyttävät alkavan 18.4.

Lisäksi veli Jappe kasaa jälleen KSX-suunnistusjoukkuetta Jukolan synkkiin metsiin. Heikkona hetkenä varmaan ilmoittaudun tuohonkin hullutukseen. Kakkosjoukkueeseen. Sillä ei ole mitään merkitystä, ettei Kerkesix lähettänyt viime vuonna kuin kakkosjoukkueen Jukolaan. Tänä vuonna Jukola eksytään Vantaan Hakunilan maisemissa. Vantaa on Suomen Forssa, joten mikä olisikaan soveliaampi paikka masentua onnettomasta suunnistussuorituksesta kuin siellä?

Miksei aina voi olla kesä?

Taustalla soi: Whitesnake: Here I go again.

Torstaisin pyrin käymään hieronnassa. Koska (urheilu)hieronta rasittaa lihaksia, niin yleensä ohjeena on olla treenaamatta hieronnan jälkeen. Hierontaa seuraavana päivänä voi tehdä rauhallisen treenin ja lyhyillä vedoilla herätellä lihaksia. Hieronta-aikani oli sovittu kymmeneksi, joten päätin herätä kuuden pintaan ja käydä lyhyellä aamulenkillä hauvan kanssa. Näin tapahtuikin ja kirjaan aamulta puolen tunnin rauhallisen juoksulenkin.

Pettymys oli melkoinen kun vasta työpaikalla kuulin, että hieronta oli peruttu tältä päivältä.

Siitä sisuuntuneena kävin illalla vielä kolmen vartin cardio spinningissä. Maltoin treenata kohtuullisella sykkeellä, mutta nyt jalat tuntuvat sopivan väsyneiltä.

Viime sunnuntain neljän tunnin spinningin jäikeen päätin pitää 2-3 päivää lepoa. Kävin vasta keskiviikkoiltapäivänä lenkillä ja juoksu maistui hyvältä. Torstaina olin työmatkalla, mutta kerkesin hyvin juosta melkein tunnin lenkin. Tänään sunnuntaina kävin vielä rauhallisella kävelyllä, joten palauttavan viikon treenit jäivät suunnitellusti vaatimattomaan kolmeen harjoituskertaan.

Eilen lauantaina kolme varttia spinning cardiota. Tunnin aluksi ohjaaja mainosti sunnuntaiaamun neljän tunnin spinningmaratonia ja siksi en pyöräillyt lauantain treeniä yhtä reippaasti kuin yleensä cardiot teet.

Tänään sunnuntaina klo 9 alkoi tuo mainostettu neljän tunnin spinningsessio. Yli-innokkaana pyörittäjä aloitin treenin ennen muita ja siksi sitsille tuli mittaa 4:23. Kaloreita tuhoutui noin 2500 kappaletta.