Dec 18 2011
Sekalaisia kommentteja
Olen saanut jonkin verran kommentteja parista edellisestä kirjoituksestani. Syystä tai toisesta useimmat veljet eivät jaksa niitä kommentteja kirjoitella näille sivuille – tai sitten he eivät halua nolata minua. Niin tai näin, päätin dokumentoida tänne muutaman muistamani kommentin.
Sykealueista parikin eri veljeä kommentoi tuota leposykkeen ja maksimisykkeen välistä aluetta: mitä laajempi alue, sitä enemmän on tilaa heilua. Erinomainen kommentti ja en ymmärrä miksi se jäi minulta kokonaan huomioimatta.
Jos leposyke on vaikkapa 50 lyönnin paikkeilla ja maksimisyke esimerkiksi 180, niin sydämellä on 130 lyönnin suuruinen toiminta-alue. Yläsykkeen arvoon ei pysty itse vaikuttamaan – se laskee hitaasti mutta varmasti – mutta alarajaan pystyy, kumpaankin suuntaan. Vierumäen entinen testipäällikkö Matti Heikkilä (http://www.slu.fi/lum/urheilugaalan-erikoisnumero/urheilugaala/matti-heikkila-koko-kansan-testa/) kertoi joskus, että hän on nähnyt testeihin tulevia nuoria “juppeja”, joilla “leposyke” on toista sataa lyöntiä. Tällöin kyse ei ole enää (pelkästään) huonosta kunnosta, vaan stressaava elämä näkyy myös sydämen työskentelyssä. Treenaamalla leposyke laskee, sillä vahvempi sydän saa yhdellä lyönnillä toimitettua enemmän verta elimistön käyttöön. Unessa lepo “syvenee” ja sydämen lyöntitiheys edelleen vähän laskee. Muistan joskus kuulleeni, että joku suomalainen huippu-urheilija (Mieto? Viren?) saattoi yöllä herätä omaan sydämen lyöntiin.
Toinen kommentti liittyy treenaamisen vaikutukseen sydämen kynnysarvoihin. Huonokuntoisella leposyke on tyypillisesti jossain päälle 60 lyönnin ja anaerobinen kynnys noin 70-75% maksimisykkeestä. 75% maksimisykkeestä 180 antaa tulokseksi 135. Tällöin harjoittelu > 135 sykkeellä on anaerobista treeniä. Treenaamalla anaerobinen kynnys nousee ja voi olla jopa yli 90% maksimisykkeestä. Minulla tuo suhdeluku on 89,5%.
Anaerobisen harjoituksen aikana elimistöön syntyy maitohappoa. Aerobisella kynnyksellä veren maitohappopitoisuus (laktaatti) on yleensä noin 1,5 mmol/l. Tämäkin arvo on yksilöllinen ja se vaihtelee tyypillisesti välillä 1,0 – 2,5 mmol/l. Anaerobisella kynnyksellä maitohappopitoisuus on normaalisti noin 3 mmol/l, vaihteluvälin ollessa 2,5 – 4,0 mmol/l. Puolitoista vuotta sitten ollessani ylikunnossa aerobisella kynnyksellä laktaattiarvo oli 2,32 mmol/l, mutta anaerobisella kynnyksellä laktaatit olivat hypänneet jo 6,25 mmol/l. Testaamista jatkettiin kunnes uupumus vei miehen, tällöin laktaattia mitattiin verestä 13,1 mmol/l. Treenaaminen kehittää maitohapon sieto- ja poistokykyä.
