Lauantaiaamuna herätys oli ennen pienen sian pieremää. Hätäisen pakkaamisen jälkeen auton nokka suuntautui kohti Kaarinaa. Kaarinan retkimelojat, veli Pihvi etunenässä, järjesti viikonlopun melontaretken.
Lähdimme melomaan sään ollessa aikalailla harmaa, mutta ei kovin tuulinen. Meloimme ensin väärään suuntaan tovin ja kävimme moikkaamassa seuran muita aktivisteja, jotka olivat Kaarinan Meripäivillä esittelemässä seuran toimintaa. Lyhyen pysähdyksen jälkeen suuntasimme keulat kohti väylää, joka aikanaan päätyisi Harvaluodolle. Kannatti odottaa, sillä tuuli oli selvästi vahvistunut tauon aikana.
Läpsyttelimme rauhallisesti eteenpäin verraten erinomaisessa myötätuulessa. Osa meistä treenasi surffausta ja yhdellä pitkällä surffilla sain gepsistä hetkelliseksi maksiminopeudeksi 13,9 km/h.
Seuraava pari tuntia meni aika rennosti, myötätuulen antaessa hyvää nelisen kilometriä tunnissa. Reissun kohokohdaksi muodostui viimeinen noin 800 metriä, joka jouduttiin melomaan suoraan
vastatuuleen. Ja nyt ei ole enää kysymys suojaisesta väylästä, vaan päästiin suoraan vastatuuleen väylällä, jonka pituus kerrottiin olevan yli 20 kilometriä. Mahtavat aallot ja voimakas vastatuuli teki melomista erinomaista treeniä. Yksin ei tuollaiseen ilmaan mitenkään kannata mennä, mutta nyt kun oltiin porukalla liikkeessä ja kun vielä tuuli puhalsi kohti rantaa, niin varsinaista merkittävää riskiä melonnassa ei ollut. En ole koskaan ennen melonut niin kovassa vastatuulessa. Aallot tulivat usein kokonaan kajakin yli ja tuuli ulvoi niin, ettei vieressä olevalle juuri kannattanut huutaa. Tuossa vieressä olevassa pienessä karttakopiossa näkyy punainen mato, jonka viimeiset 800 metriä ovat tuon madon alaosassa. Siinä näkyy myös tämä pitkä väylä, jota pitkin tuuli ja aallot pääsivät riehumaan.
Yöpyminen Harvaluodolla, jossa sijaitsee Kaarinan kaupungin omistama ulkoilualue. Sauna maksoi 2?, mutta yöpyminen, vesi tai grillinuotion halot eivät maksaneet mitään. Illalla saunottiin ja syötiin kunnolla ja vetäydyttiin hyvin aikaisin. Peten seurana oli myös Olivia-neito, jonka veli Susa (jep, Susakin on.) toi paikalle.
Aamulla heräsin ennen muita, joskus kuuden pintaan. Oli sateista ja
harmaata, mutta lähes tyyntä. Aamiaisen jälkeen päästiin liikkeelle varmaan vähän yhdeksän jälkeen. Leppoisasti lätkytellen siirryimme samaan reittiä pitkin takaisin lähtöpaikalle. Alun perin olimme ajatelleen kiertää Harvaluodon, mutta koska sääennuste lupaili tuulen jälleen yltyvän päivän mittaan päätimme mennä takaisin nopeinta reittiä.
Takaisin vajalle päästyämme GPS kertoi kokonaismatkaksi 29,3 km keskinopeudella 5.2 km/h.
Jättikiitos veli Pihville oivallisesta seurasta ja erinomaisista järjestelyistä.
