Tähän on nyt tultu. Valitettavasti. Ilmeisesti vain altistamalla itseni julkisesti nöyryytettäväksi pystyn tekemään muutoksia elämääni. Ei, tällä kertaa en puhu hiihtämisestä tai suunnistamisesta. Niissäkin aiheutan toki häpeää sukuni nimelle.
Nykyisessä työpaikassani painoni on nousut tasaisesti puolitoista kiloa vuodessa. Neljässä vuodessa tämä tarkoittaa kuutta kiloa valkoista lihaa. Se ei kuitenkaan – niin houkuttelevaakin kuin sen taakse piiloutuminen olisikin – ole työpaikan vika. Toki syömisrytmin löytäminen hetkittäin aika haastavassa pelipaikassa voi aiheuttaa ylimääräistä tärinää. Mutta, syypää on kuitenkin jossain ihan muualla kuin työnantajassa. Tämä voi olla hämmentävä paljastus, erityisesti tällä hetkellä kun lakkoiluretoriikkaa pääsee taas seuraamaan kaikesta mediasta.
Joten. (AA-kerhon hengen mukaisesti):
Hei, olen Apo ja olen ylipainoinen.
Hmm, tuota voisi vähän täsmentää olemalla hitusen rehellisempi. Otan uusiksi:
Hei, olen Apo ja olen lihava.
Huh. Vähän helpotti.
Viime torstaina testeissä latasin vaakaan kaikkien aikojen ennätyksen: 98,2 kg. Siinä on samaisen laitteen mukaan varaa tiputtaa painoa 7,7 kiloa. Ja painonpudotusta ei tehdä lihasmassasta.
Nyt olen viikon verran ollut aika huolellinen siitä mitä suuhuni pistän. Mitään dramaattista en tee, mutta palaveri- ja muut pullat olen jättänyt kokonaan veke. Illalla jos nälkä ahistaa, niin olen järsinyt leivän sijasta porkkanaa tai omenaa. Viikon aikana työpaikalla olen syönyt vähän vähemmän lihaa ja enemmän kala- ja kasvisruokaa. Annoskoot ovat jotakuinkin ennallaan. Siis ei mitään dramaattista tai järisyttävän suurta muutosta. Jatkuvan nälän tunnetta minulla ei ole.
Veli Arrilta olen jo helmikuussa saanut ruokapäiväkirjan, johon täytän kolmelta päivältä kaiken. Yksi päivä on sinne dokumentoitu ja viikonloppuna tulee seuraava.
Tavoitteena on tiputtaa painoa tuosta lähtöpainosta yhdeksän kiloa. Se vie minut BMI indeksillä “normaalipainoisen rajalle”. Testien perusteella siis 7,7 kg painonpudotus riittäisi, sillä samaisen paikan mukaan minulla on lihasmassaa vähän tavanomaista enemmän. Lihasmassan määrä näkyy BMI indeksissä, siis haitallisesti. Koska kuitenkin tavoittelen liikuntaindeksissa “erinomaista” kuntotasoa omassa ikäluokassani, niin yhden ylimääräisen painokilon menettäminen auttaa paljon tuon tavoitteen saavuttamisessa.
Elokuun lopussa 2010 olen tavoitepainossani. Etenemisen raportoin näille sivuille säännöllisen epäsäännöllisesti.
Tänä aamuna (11.3.) vaaka – jonka olen kalibroinut osoittamaan samaa kuin viime viikon testivaaka – osoitti lukemaa 96 kg.