Herätyskello pärisi iloisesti puoli seitsemän aikaan aamulla, jota seurasi nopea pakkaus ja auton käynnistys: tiedossa olisi melontapäivä Kaarinassa. Veli Pihvi tuli vastaan Paimioon, josta kävimme tiedustelemassa reitin päätöspisteen maihinnousupaikan. Se osoittautui vähintäänkin haastavaksi, sillä vedestä penkalle oli korkeutta ainakin puolitoistametriä. Löysimme uuden maihinnousupisteen 110-tien vierestä. Myöhemmin näkyvässä kartassa piste on merkitty punaisella X-kirjaimella. Tänne jätettiin yksi auto.
Päivän toiset onnittelut sain kolmivuotiaalta neidiltä, joka ojensi minulle kimpun kukkia ja lauloi Paljon onnea vaan -syntymäpäivälaulun. Liikuttavaa.
Piakkoin päästiin liikkeelle. Veli Pihvi perheineen lastautuivat inkkariin ja minä oli liikkeellä merikajakillani. Eka tauko vietettiin tunnin – eli tässä tapauksessa 5,5 kilometrin – melonnan jälkeen. Paikka oli kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoinen Kuusiston linnanrauniot (tiedättehän minut, kulttuurihistoria on lähennä sydäntäni. Köh.) Reilu puolen tunnin tauko ja matka jatkuu. Alla olevassa kartassa taukopiste sijoittuu suurin piirtein ensimmäisen suoran päähän.
Koko suoran ajan tuuli oli vastainen, joskaan ei kovin voimakas, sillä pysyttelimme rannan lähellä kohtuullisen suojassa. Käännöksen jälkeen tuuli oli jälleen vastainen. Käsittämätöntä, että tuuli pystyy tekemään tuollaisia näppäriä 90-asteen kulmia. Varsinainen tuuli kuitenkin alkoi tuolle viimeiselle suoralle päästyämme. Sääennuste oli luvannut kahdeksan metrin tuulta, joka varmaan aikalailla toteutuikin. Olimme kuvitelleet, että tällä suoralla tuuli tulisi etelästä ja siten ei merkittävästi haittaisi melontaan. 90-asteen käännös oli kuitenkin taas tapahtunut ja tuuli oli suoraan vastaan. Kajakille siitä ei ole merkittävää haittaa, samalla vauhdilla syke nousi noin 10-15 lyöntiä. Inkkarille se oli kuitenkin myrkkyjä ja keskinopeus tipahtikin noin neljään kilometriin tunnissa. Pidimme tauon maissa ja päätimme kääntyä takaisin. Vastatuulta olisi ollut jäljellä ainakin kolme kilometriä ja inkkarissa se olisi aiheuttanut hetkellistä tunnelman katoamista.
Takaisin tullessa mittasin tuulen tuoman lisän: noin 2,5 kilometriä tunnissa. Päätimme käydä tiedustelemassa erästä uimarantaa. Sitä lähestyttäessä päätimme alittaa esteen, jolla ilmeisesti rajoitettiin sivuttaisliikennettä satamaan. Inkkari pääsi siitä hienosti läpi. Minäkin melkein, kunnes menin ensimmäistä kertaa tarkoituksettomasti kaatamaan kajakkini. Tämän seurauksena pääsimme harjoittelemaan reskuuttamista, joka oli minulta päässyt kokonaan unohtumaan. Harmillisesti joudun kirjaamaan jonkin verran kalustotappioita pyörähdyksen lopputuloksena.
Alla olevassa kartassa melontareittimme sekä tavoitepäätepiste:
Jättikokoinen kiitos veli Pihville perheineen.
Melontastatistiikkaa (koko reissun keskiarvot, ilman taukoja):
- melontaa 4:27; 24,4 kilometriä keskinopeudella 6,5 km/tunti
- KS 119
- 2561 kcal
Kotiin päästyäni, joskus seitsemän pintaan, huomasin muun perheen sekä lisävoimien olevan heinätöissä. Naapurin paalain oli epäsopivasti hajonnut ja jouduimme korjaamaan heinät käsin. Lopputuloksena vielä noin kolme tuntia raivokasta heinätyötä.