Apon Treenipäiväkirja

Veli Pappa aloitti harjoitusvastustreenikauden joku viikko sitten ja ensimmäisen (ensimmäisen pidemmän?) lenkin jälkeen hän laittoi minulle tekstiviestin, joka meni suurin piirtein seuraavasti: …”sattuu päähän, sattuu päähän, sattuu peffaan, sattuu päähän, sattuu päähän”. Sama kävi eilisiltana pariin kertaan mielessä kun itse ajoin ekan pidemmän lenkin harjoitusvastuksella.

Autotallissa yksinään pyöräily – polkupyörän takarengas on siis harjoitusvastuksen päällä – valkoista seinää katsellen ei ehkä ole kaikkein stimuloivimpia treenimuotoja. Useammankin kerran kaipasin kesäisiä lenkkejä lämpimässä ulkoilmassa. Tylsistyttävää harjoitusta lievennän kuuntelemalla musiikkia tai radiota. Lukemista olen myös yrittänyt, mutta pyörän päällä se ei oikein tunnu mielekkäältä, eikä ajoasento ja kirjanluku ei oikein mielestäni mätsää.

Sisäpyöräily on kuitenkin varsin tehokasta, siinä pystyy helposti kontrolloimaan sykettä ja kierrosnopeutta. Tavoitteenani onkin nostaa peruspyöritysnopeus yli 90 kierroksen koko talven ajan, joten ensi kesänä nopeampi kadenssi syntynee automaattisemmin. Pyörityksen yksitoikkoisuuteen tottuu kuitenkin nopeasti. Harjoituksen junnaavuuteen voi hakea pientä vaihtelua ajamalla eri vaihteilla tai eri kierrosnopeuksilla. Eilen ajoin yhden noin 5 minuutin pätkän isommalla vaihteella ja annoin sykkeen nousta lähelle alempaa kynnysarvoa.

Kynnysarvoista puheenollen. Minun normaali alempi sykekynnys (aerobinen kynnys) on noin 143. Vuosi sitten polkupyörätestissä se määriteltiin olevan 144. Samaa tukee Polarin OwnZone testit.

Eilen jostain syystä OwnZone testillä sain selvästi normaalia korkeammat arvot. Tämä taittaa olla ensimmäinen kerta kun näen sykerajojen olevan tavanomaista korkeammat. Rankkaa treeniä seuraavana päivänä OwnZone on pykälän tai kaksi alempana kuin normaalisti. Nyt sekä alasyke että yläsyke oli neljä pykälää tavanomaista korkeampana. Siitä kiinnostuneena kurkistin mikä on minun OwnIndex ja se oli 49. Viime syksynä vastaava arvo oli tipahtanut muistaakseni lukuun 44. Minun ikäluokassani 49 vastaa asteikolla arvoa 6 (“very good”) asteikolla 1 (“very poor”) – 7 (“excellent”) . Tavoitteena on – yllätys yllätys – tuo korkein arvo. Siihen pääsisin ensi elokuussa vain pitämällä nykyisen tasoni, koska ikähelpotus puree. OwnIndex arvot löydät tästä taulukosta.

Harjoituksen data:

• sisäpyöräilyä 1:20, “30,8 km”
• KS 133
• 872 kcal
• RI 109

… sillä tänään heebot ovat tehneet uuden matkaennätyksen: melkein 28 kilsaa. Ihan toinen vauhti mitä pohjoisnapareissulla vajaa kolme vuotta sitten.

Aron Ralston on monille kiipeilyä seuraaville tuttu nimi Outside Magazinen tehtyä hänestä jutun vuonna 2003. Kaveri jäi kädestään kiinni irtolohkareen alle ja joutui amputoimaan kätensä halvalla Letherman työkalukopiolla. Myöhemmin kaveri keräsi kovasti positiivista julkisuutta esitellessään kiipeilyproteesiaan.

Joku aika sitten Digitoday uutisoi robottinilkasta, jonka on kehittänyt rampautunut kiipeilijä.

Vielä kun joku kehittäisi jonkun apuvälineen, jolla tällainen huono kiipeilijä tulisi paremmaksi. Hmmm, sanoiko joku “treenaus?”.

Jälleen pullistelemassa salilla. Olisipa vaan jotain mitä pullistella. Siis muutakin, kuin jo pullistunut egoni.

Jalka- ja vatsatreeni. Mieltäni lämmitti kovasti veli Arrin kommentti parin viikon takaa, jolloin hän totesi minun koipien kehittyneet todella paljon siitä kun hänen kanssaan ekaa kertaa käytiin salilla. Ja olin aina luullut, että nimenomaan jalat ovat mulla kunnossa. En silti ole mikään alavartalotreenifani. Salilla on hauska käydä, mutta nimenomaan alavartalotreeni on aika rankka.

Harjoitus on purkamatta koneelle, mutta jotain tietoa on jo saatavissa:

• salitreeni, alavartalo, 1:00
• KS 138
• 705 kcal
• RI 91

Salitreeni ja vuorossa taas ylävartalo. Ohjelma oli tuo veli Arrin laatima uusi ohjelma. Pääsin salille vasta yhdeksän jälkeen illalla – töissä riittää edelleen vähän puuhasteltavaa, vaikka olen vaihtamassa hommia talon sisällä ensi viikon alusta. Tai ehkä juuri siksi. Parasta puristusta en enää jaksanut kaivaa, joten tänään ei eilinen harjoitus juurikaan tunnu.

Sykemittari pulisee seuraavaa:

• salitreeni 1:03
• KS 120
• 560 kcal
• RI 74

Maanantaiaamuna oli ajokeli töihin mennessä haastava. Lumisade oli alkanut sunnuntai-iltapäivänä ja oli jatkunut yön yli. Aamulla satoi edelleen lunta. Turunväylällä kaistojen välissä oli pieni lumivalli. Ei ihme, että ajonopeudet olivat noin 20 km hitaampia kuin yleensä. Ainakin useimmilla.

Ajoin vasemmanpuoleisella kaistalla jonkin verran jonoa nopeammin. Nopeuteni ei varmasti ollut ainakaan vähempää kuin sen hetkinen nopeusrajoitus, mutta tuskin merkittävästi enempääkään. Sain perääni bemarin. Kaveri ajoi varmaan miljoonaa ja tuli melkein takapuskuriin kiinni. Vilkutti valoja. Oikealla kaistalla juuri sillä kohtaa olisi ollut tiukka väli, johon en olisi edes kuivalla kelillä itseäni ängennyt. Päätin siksi ohittaa vielä yhden auton, jotta pääsisin sen edessä olevaan pidempään väliin. Kiihdytin rauhallisesti nopeuttaakseni ohitusta. Taas välkyteltiin valoja.

Tässä vaiheessa en ihan täysin ymmärtänyt bemarikuskin kiirettä, sillä kolmen-neljänsadan metrin päässä molemmat kaistat olisivat jälleen tukossa. Kun vihdoin pääsin väistämään oikealle kaistalle, niin tuo liikenneääliö ajoi kohdalleni, nojautui pitkälle apukuskin penkin päälle ja tervehti minua keskisormella ja huusi jotain, mikä ei kuulunut autosta toiseen. Kenties hän toivotti iloisesti hyvää huomenta. Bemari ajoi jälleen miljoonaa, sen kolmisen sataa metriä ja jäi vasemman kaistan jonon hännille.

Lopputyömatkan ajelin ihmetellen, että onkohan vastaavia ääliöitä paljonkin aamuliikenteessä. Toivottavasti ei. Kaveri piti yllä bemarikuskien mainetta. Sääli, varsinkin 500-sarjan sharkit on aika hauskan näköisiä.

Taas tulee kirjoitus vähän myöhään, mutta minkäs teet.

Jumalaisen kaunis vaimoni oli ilmeisesti saanut päähänsä, etten treenaa tarpeeksi. Miksi muuten hän olisi tilannut noin 48 kuutiota turvetta ja antanut kuskin tiputtaa sen väärään paikkaan? Huokaus.

Lauantaina 5 tuntia turpeen siirtoa ja sunnuntaina vielä toinen mokoma. Varsinkin sunnuntaina oli kiire, jotta turve saatiin sisälle ennen lumimyräkän alkua.

Pidin lauantaina sykemittaria pariin otteeseen päällä nähdäkseni käykö turvenuijana oleminen harjoituksesta. Käy hyvin, sillä eka pätkä näyttää tältä:

• turpeen siirtoa 1:22
• KS 128
• 841 kcal
• RI 102

Ja toinen pätkä:

• 1:13
• KS 130
• 770 kcal
• RI 89

Noin karkeasti laskien siis molempien päivien kalorikulutus oli 3000 kilokalorin pintaan.

Vuorossa alavartalo ja uusi ohjelma. Tuntuu kovalta, kuten lienee veli Arrin tarkoituskin. Tuskin olin toipunut viime viikon pumpin jalkaosuudesta, kun taas letkuja kiusattiin.

Syketiedot ovat seuraavat:

• salitreeni, alavartalo, 1:11
• ks 124
• 663 kcal
• RI 84

Harjoitusvastuksella reilu puoli tuntia rauhallista rullailua. Jalat ovat edelleen aika hellät keskiviikon pumpista, joten palauttelu oli viimeistään tänään tehtävä. Fiksumpi olisi varmaan ajellut jo eilen.

CS600 kertoo seuraavaa:

• sisäpyöräilyä harjoitusvastuksella, 30 min (+ 5 min own zone etsimistä)
• KS 124
• 335 kcal
• RI 40

Noin puolen vuoden tauko edellisestä pumpista. Sen kyllä huomasi. Tänään on varsinkin jalat olleet aika tönkkösuolattuja muikkuja.

Harjoituksen data:

• pumpissa, noin 50 min (olin sen verran myöhässä, ettei alkuveryttelyssä ollut mittaus päällä)
• ks 140
• 598 kcal
• RI 82

Tänään lepo ja huomenna perjantaina vuorossa kiipeilyä Tapsussa.