Apon Treenipäiväkirja

Antibioottikuuri, paljon juotavaa ja ehdotonta lepoa. Eilen lääkäri mittasi lepopulssiksi vaatimattoman 83 lyöntiä. Paikallaanolokin käy kohta treenistä.

Uusi pyörä odottaa edelleen pääsyä ulos. Näillä näkymin aikaisintaan ensi sunnuntaina.

Vein veli 8veen suunnistuskouluun ja itse kävelin reippaasti lyhyimmän radan (6 rastia). Kurkku on edelleen tosi kipeä ja muutoinkin olo on vähän hutero. Toivottavasti surkein olo jäi tänään metsään.

Netissä on aika monella kamahomoiluun taipuvaisella tapana leveillä kamoillaan. Minä olen tullut ulos kamakaapista jo vuosia sitten, joten uusien kamojen haaliminen on minulla jo geeneissä.

Ostin uuden maantiepyörän. Se on Scottin hiilikuituhimmeli CR1. Ostin sen käytettynä, se on pari vuotias. Edellinen omistaja ajoi sillä vain sunnuntaisin kirkkoon, vaimitenseoli? Siihen kiinnitettiin Ultegran polkimet, Polar CS600 mittari, pyörä kulkee auton katolla Thulen Proridessä ja jalkaani vedän hiilikuitupohjalliset Shimanon R131-popot. Hiilikuitupohjista on se etu, että tauolla kun nostaa jalat pöydälle, niin propolkijat heti tunnistavat ne kengät. Lisäksi vielä Pro Race kumit ja muuta härpäkettä. Vielä pitäisi päästä eroon tästä flunssan poikasesta, jotta pääsisi tien päälle.

Kävin kirjastossa veli 8v:n jalkapallotreenin aikana ja törmäsin siellä lehteen nimeltä Miesten maailma. En ollut koskaan nähnyt lehteä aikaisemmin. Sen webbisivuilta huomasin, että lehteä jaetaan mm. TM:n kestotilaajille. Tuoreimmassa numerossa on erinomaista kiipeilykamahomoilua. Juttu on tehty Patrick Degermanin (a.k.a. Pata) ympärille, mutta keskittyy pitkältä erilaisten kiipeilykamojen esittelyyn. Ei mitään uutta tai mullistavaa, mutta ihan kelpo juttu.

Menin siis loputtomassa ääliömäisyydessäni ilmoittautumaan Jukolan Viestiin. Tätä varten pitää ruveta treenaamaan. Kausi alkoi eilen, tai olisi alkanut, ellen sopivasti olisi kehittänyt itselleni alkavaa flunssaa. Kurkku on käheä, joten pidän muutaman vapaapäivän. Psykosomaattinen pelastus viime hetkellä, “Saved by the bell” jne.

Nykyinen asuinpaikkamme on suunnistuksen kannalta aika herkullinen. Rasti-Vihti järjestää kuntorastit tiistaisin ja Karkki-Rasti keskiviikkoisin. Nyt suunnistus on vain aloittamista vaille valmis.

Lisäksi veli 8v osallistuu tänäkin vuonna suunnistuskouluun ja isompi heebo lähtee eksymään minun kanssa. Yhdessä eksyminen onkin paljon hauskempaa kuin yksin eksyminen.

Tällä kertaa vuorossa on Grönlanti. Retken etenemistä voit seurata poikain sivulta: http://www.expedition.fi/greenland2008/

Paikallislehti kertoi tuoreimmassa numerossaan kahdestatoista Hiiden opiston opiskelijasta, kurssin vetäjästä ja heidän oppaastaan, jotka suuntaavat Huippuvuorille ensi heinäkuun loppupuolella. Perusleiri pystytetään jonnekin “Longyearbyenin suunnalle”, josta käsin on tarkoitus tehdä päiväreissuja. Kaikki yöt vietetään perusleirin mukavuuksista nauttien.

sillä metsähommat ovat vieneet aika huolellisesti valtaosan käytettävissä olevasta vapaa-ajasta. Eikä loppua näy. Koska metsähommat kuitenkin jo maistuvat puulta, niin eilen otin siitä touhusta kokonaan vapaapäivän ja kävin huitaisemassa maastopyörällä vajaan tunnin lenkin. Kuten aina kun alla on jokunen treeneistä vapaa päivä, niin vauhti ja sykkeet karkasivat käsistä.

On kevät ja kaltaiseni maajussit lähtevät joko touko- tai  metsätöihin. Mulla tuota toukoilua ei juuri ole – vähän apulannan viskontaa tms. ajanvietettä – joten itsensä toteuttaminen tapahtuu siis metsässä. Eilen keskiviikkona herkku alkoi ja loppua ei näy. Tavoitteena on kasata noin 15 pinokuutiota polttopuuta. Nyt se tulee olemaan tiukassa, sillä polttopuu pitäisi kasata melkein pelkästään risusavotan lopputuloksena. Lisäksi metsäpalsta ei ole ihan tien vieressä.

Otsasi hiessä pitää sinun leipää syömän totetuu nyt kohdallani täysimääräisenä.

Jätän siis tietoiset väliaikaiset hyvästit pumpille, salitreenille ja ylipäätään kaikelle mielekkäälle harjoittelulle.

Eilen keskiviikkona oli kauden kick-off; puolitoista tuntia metsässä veli jälkeläisten kanssa.

Pyörälenkki livenä. Edelleen hauskaa vaihtelua rullilla ajeluun. Sain nippa nappa pidettyä sykkeen kurissa – viikonlopun sairastelun jälkeen piti ottaa rauhallisesti – joskin parissa mäessä lähti mopo käsistä. Unavoidable, minun tapauksessa.