Apr 28 2007
Salitreeni. Vuorossa alavartalon treeni. Shhhhh, älä kerro veli Arrille, että jätin askelkyykyt tekemättä. Väsytti, oli myöhä ja taas oli lounas jäänyt väliin. Voi minua.
Harjoituksen data:
Apr 26 2007
Töissä meni luvattoman myöhään. Päätin kuitenkin mennä salille, sillä tänään oli vuorossa alavartalotreeni. Olin jo melkein salin ovella, kun pyörsin päätökseni. Yhdeksän jälkeen treenaaminen ei ole koskaan ollut minusta kovin makoisaa.
Tämän päivän treeni siirtyy siis huomiselle.
Apr 24 2007
Viisi tai kuusi harjoitusta puuttuu näiltä sivuilta. Nyt väsyttää niin paljon, etten viitsi niitä tänne enää dokumentoida. Lyhyesti: olen noudattanut kuukausisuunnitelmaa “orjallisesti”.
Apr 24 2007
Torstai-iltapäivällä siirsin itseni ja reilu 20 kiloa kiipeilyrompetta Saksan kautta Itävaltaan veli Jukkiksen luokse. Luvassa oli pidennetty viikonloppu kiipeilyrientojen parissa. Odotettavissa oli errrrrrrrrrrinomaista kiipeilyä enkä odotuksissani joutunut pettymään. Isäntä oli katsonut pelipaikat valmiiksi ja vauhti riitti aikaisesta aamusta pimeään saakka.
Perjantaina aloitettiin rauhallisesti kalliokiipeilyllä. Tarkoitus oli harjoitella ns. multipitch reittejä, eli yli köyden pituuden mittaisia pätkiä. Niitä löytyi kymmeniä, ellei satoja veli Jukkiksen valitsemasta paikasta. Päätettiin kiivetä alkuun joku helppo, ettei “poikamaisella innokkuudella” paukahdeta heti vaikealle reitille. Melkein onnistuttiinkin, sillä melkein luettiin topoa huolellisesti ja melkein valittiin sopivan helppo aluksi. Melkein. Kuutonen tai kuusmiikka oli eka reitti, joskin Itävallan kuutoset ovat kotimaisia kutosia helpompia. Silti, ulkokauden avaukseksi reitti oli suunniteltua paljon haastavampi. Kunnialla reitti kuitenkin topattiin ja samantien seuraavalle reitille.
Kiivettiin viitisen tuntia, jonka jälkeen siirryttiin Insbruchin keskustaan pastalle Mamma Mia -ravitsemusliikkeeseen. Sen jälkeen hiukkapikkasen kamahomoiltiin (ihan pikkasen) paikallisessa kiipeilykaupassa (joita löytyi melkein joka korttelista) ja olimmekin valmiita siirtymään jollekin via ferrata -reitille. Olin aikaisemmin pitänyt näitä kiinteällä vaijerilla varustettuja reittejä vähän vasenkätisten hommana. Tiedäthän, helppoa köpöttelyä vaijeria seuraten. Köh. En muista milloin olisin ollut pahemmin väärässä. Tosin, puolustuksekseni mainitsen, että veli Jukkisen oppaan mukaan kyseessä on Itävallan raskain via ferrata -reitti, mutta silti! Kiivettiin siitä noin kolmannes, se helppo osuus. Paita oli läpimärkä kun käännyimme kotimatkalle. Jatkossa osoitan reiteille niiden ansaitsemaa respektiä. Illaksi kotiin, nopea tankkaus ja veli nukkumatti koputtikin jo ovelle.
Aamulla jälleen herätys ennen pienen sian pieremää ja kohti uusia seikkailuja. Tarkoituksena oli kiivetä noin 1500 metrissä sijaitsevia useiden köydenpituuden mittaisia reittejä. Auton takaboksi täyteen leluja ja kohti vuoria. Parkkipaikka sijaitsi noin kilometrin korkeudessa, joten korkeusmetrejä kertyi noin 500 ennen kiipeilykohdetta. Erinomaista trekkausta kaikkien kamojen kanssa. Veli Arri on varmaan tyytyväinen, että lajikohtaista treeniä kertyi puolivahingossa. Puolikilometriä korkeammalla havaitsimme, että reitille menevä viimeinen siirtymä oli aivan lumessa. Päätimme jättää reitit väliin ja haikata lähimmälle huipulle, josta löytyisi myös kahvila. Kahvilan sijaiti oli noin 600 metriä parkkipaikkaa korkeammalla. Sinne saavuttuamme molemmat havaitsevat jättäneensä lompakot autolle, joten jouduimme tyytymään omiin eväisiin: sämpylöitä, energiapatukoita ja ämpärillinen kahvia. Miksiköhän kahvilaan ylipäätään mentiin? Tyypillinen kiipeilijä on vähän hidas ja veli Jukkis ja minä ollaan varmaan sitten tyypillisiä kiipeilijöitä.
Kaffeiden jälkeen trekattiin takaisin autolle. Veli Jukkis oli kovasti huolissaan siitä, että minä olisin jotenkin käpyyntynyt “turhasta” reissusta. Huoli pois, tämä treeni oli oiva lisä muutenkin erinomaiseen viikonloppuun. Maisemat ja seura olivat mitä parhaimmat.
Iltapäiväksi huristeltiin vielä Saksan puolelle johonkin paikalliseen kiipeilymestaan. Säästelin vähän ranteitani enkä enää juurikaan kiivennyt. Edellisen päivän kiipeilyt (kallio+vaijeri) tuntuivat vähän käsissä enkä halunnut riskeeraata ranteiden kuntoa. Illaksi sitten kotiin ja ulkona nautitun runsaan illallisen ja muutaman hiivan jälkeen jälleen treffit veli Nukkumatin kanssa. Aamulla taksi tuli reippaasti myöhässä, mutta silti olin liikkeellä paljon ennen kuutta. Lento takaisin Suomeen ja samantien työmatkalle Norjaan.
Itävalta ei ole kuin Saksa (terveisiä veli Rädylle!). Jos ulkomaan komennus joskus nappaa, niin olisi kyllä tosi houkuttelevaa mennä Itävaltaan.
Apr 23 2007
Hävettää kirjoittaa tämä näin älyttömän myöhässä, mutta Veli Vaiska oli jälleen reissussa Huippuvuorilla. Heebojen sivut löydät osoitteesta http://www.vaiska.fi/ultimathule/. Päiväkirjamerkinnät löytyvät täältä: http://www.eralehti.fi/eravaeltaja/ultima-thule-2007/default.aspx?kaikki=true
Apr 23 2007
Täällä on käsittämättömän hiljaista. Kiirettä on mukamas töissä ja kotona. Niin kiirettä, ettei kirjoittaa kerkeä. Pöh.
Apr 11 2007
Salitreeni veli Arrin kanssa. Aina kun tuo PT on paikalla, niin sarjat tehdään loppuun…. ja sarjoihin lisätään jokunen toisto. Lienee kuvaavaa, että veli Arri jäähyväissanat huomiselle olivat “Tsemppiä portaisiin!” Taatusti tarvitaan, tänäänkin portaat tuottavat kaikenlaista vaivaa.
Sykemittarin lähetin jäi kotiin, joten dataa ei tänään kertynyt.
Apr 09 2007
Maanantai: lepo
Tiistai: salitreeni, alavartalo
Keskiviikko: Flowride basic
Torstai: lepo (tai melkein lepo, käyn vähän kiipeilemässä)
Perjantai: salitreeni, ylävartalo
Lauantai: 75 min lenkki
Sunnuntai: lepo (matka)
Apr 08 2007
Peepeilyä, varmaan noin 25 kilsaa. Uusi matkamittarini ei ollutkaan oikein asennettu ja siksi tarkka matka jää epätietoisuuden varaan. Löysin hyviä metsäautoteitä ja polkuja, joten karttaohjelmallakaan ei reitin pituudesta saa tarkkaa kuvaa.
Data vielä sykemittarilla, puran sen aikanaan tänne.
[Seuraavassa 9.4. lisäys]
Apr 08 2007
Olimme koko perheen voimin Disneyland Pariisissa tämän viikon maanantaista torstaihin. Tässä dokumentoin joitain mieleeni putkahtavia havaintoja ko resortista.
Disneyland Pariisin viralliset kotisivut ovat täällä. Paikka sijaitsee lähillä Pariisia. Lentokentältä (Charles de Gaulle) sinne pääsee bussilla. Matka kestää vajaan tunnin ja on kohtuullisen arvokas: aikuiset 21 ja muistaakseni alle 11 vuotiaat 13 . Bussi kulkee useiden eri terminaalien kautta mukaanlukien 2D, johon Finnair pölähti. Joihinkin matkapaketteihin kuuluu bussimatkat.
Useimmat paikalla käyneet varoittivat meitä valtavista jonoista. Netissä lueskelin 140 minuutin jonoista, esim. täältä. Vaikka puistossa on paljon ihmisiä, niin pienellä suunnittelulla meidän ei tarvinnut juurikaan jonoista kärsiä. Useisiin laitteisiin on saatavissa ns. Fast Pass -liput. Näitä saa ilmaiseksi automaateista kohteen läheltä. Lippuun on painettu kellonaika (30 minuutin haarukka), jona aikana pääsee laitteeseen oman jonon kautta. Tällä jonolla on pituutta 5-15 minuuttia. Jonotimme yhteen ainoaan laitteeseen noin tunnin ja vain siksi, ettemme onnistuneet kahteen päivään saamaan tähän Fast Pass -lippuja. Veli Sartsan hermot pettivät ja hän oli valmis jonottamaan. Seuraavana päivänä heti aamusta saimme FP -liput joten uusinta-ajoa varten jouduttiin jonottamaan reilu 10 minuuttia.
Ruoka oli melkoinen pettymys. Hampurilaiset maistuivat omituisilta (lienee neu cuisinen vika. Mitä ranskalaiset ruuanlaitosta muutenkaan tietävät?), ja muukin pikaruoka oli …. liian pikaruokaa. Ruokaa ei tarvitse sinänsä jonottaa, kunhan ei mene syömään pääkadulle paikkoihin 11.00 -13.00 välisenä aikana. Muilta alueilta saa ruokaa pienellä jonottamisella ja muina aikoina jonoja ei ollut käytännössä yhtään.
Jonoja on vähiten heti aamusta (puisto aukesi klo 10.00), pääparaatin aikaan (klo 16.00) sekä 18.00 – 20.00 välisenä aikana.
Meillä oli jokaiselle päivälle kohtuullisen tarkka suunnitelma: mitä laitteita haluttiin tyypittää, mihin aikaan suurin piirtein syödään ja kuinka pitkään puistossa viivytään. Kun suunnitelma on valmis, niin sen jälkeen piti ainoastaan hankkia FP-lippuja ja nautiskella laitteista.
Disneylandissa on kaksi isoa aluetta: varsinainen Disneyland Park sekä Disneyland Studios. Disneyland Park on ykköskohde ja se on merkittävästi isompi kuin Studios.
Meidän suosikkikohteet ovat: Space Mountain, Buzz Lightyear, Big Thunder, Karibian merirosvot, Kummitustalo sekä Indiana Jones-vuoristorata. Honey, I shrunk the audience oli 3D esitys, joka oli vähän vanhahtava. Space Tours -laitteessa kävin ekan kerran vuonna -78 ja se tuntui myös siltä. Kaipaa selkeästi face liftiä, tai ehkä jo suurempaakin remppaa.
Studio-puoli oli aika kaksijakoinen kokemus. Veli Tanku piti siitä eniten ja minä varmaan vähiten. Olen käynyt pari kertaa Universal Studios -puistossa Kaliformiassa ja se peittoaa tämän kohteen molemmat kädet selän taakse sidottuna. Alue oli aika pieni ja osa kohteista olivat huonoja tai hyvin huonoja. Pohjanoteeraus oli varmaan Disney Channel. Studio oli myös liian ranskalainen. Kohteissa siis esiteltiin elokuvien tekoa yms. ja kielenä oli ärsyttävästi ranska. Monitoreista pystyi, jos pystyi, seuraamaan esitystä myös englanniksi. Mielestäni Studion parasta antia olikin pari vuoristorataa.
Selkeällä suunnitelmalla ja Fast Pass -lippujen ahkeralla käytössä DLP:stä saa “kaiken” irti kahdessa ja puolessa päivässä, ainakin näin sesongin alussa. Sesonki alkoi virallisesti tämän viikon alussa.
