Apon Treenipäiväkirja

Tarkkaavainen veli lukija laittoi tekstiviestin:

“Vierumäellä testattu muistaakseni yli 100.000 kpl; nykyinen testausvauhti on 15.000/v. Lisäksi noin 10.000 kävely- yms. testiä/v.”

Tuo 40.000 lienee lukema, joka minulle kerrottiin käydessäni siellä ensimmäistä kertaa testeissä.

Kiitos, veli Pappa.

Pari päivää sitten lupasin kertoa vähän Kebnestä. Tuon lupauksen lunastan nyt. 

Kebnekaise sijaitsee Ruotsissa, Kiirunan korkeudella. Laskuvarjojääkärikilta järjestää siellä tänä kesänä kaksi viikon mittaista jäätikkövaelluskurssia. Olen kouluttajana molemmilla kursseilla.

Perusleiri sijaitsee jäätiköllä ja asumismuoto on siksi telttailu. Ekan viikon olen veli Masan kanssa samassa teltassa. Kakkosviikon olen näillä näkymin omineni samaisessa majoitusvälineessä. Joka päivä liikutaan noin kymmenen tuntia ulkona. Kakkosviikon päätteeksi lampsitaan 23-24 kilsaa takaisin Nikkaluoktaan.

Viikon aikana treenataan jäätikkövaelluksen perustaitoja: köysistössä liikkuminen, lumi- ja jäävarmistukset, jääkiipeily, vain joitain asioita mainitakseni.

Kebnelle lähtemisessä minulle suurin miettimisen aihe on aina ruoka. Kyllästyn helposti samankaltaiseen ruokaan ja haluan paljon vaihtelua päivittäiseen mättööni. Retkeilymuonia en syö enää ollenkaan, jos ei ole pakko. Niin paljon sitä pussiruokaa olen ahminut, että pelkkä retkiruokapussin näkeminenkin tuntuu vastenmieliseltä. Olen hajottanut yhden hampaani (onneksi vahinko rajoittui pelkkään paikkaan) kun nälissäni narskuttelin melkein-kypsää retkimuonaa. Ruokalista on edelleen suunnittelematta, mutta veli Masan kanssa sovittiin, että ekalla viikolla hän tekee 4 päivällistä ja minun tuskailtavakseni jää vain 3. Veli Peten kanssa on tullut joitain kertoja syötyä samoista kattiloista. Hän onneksi on aina tarjoutunut suunnittelemaan menu:n. Noh, eiköhän veli Masakin opi sen ekan kerran jälkeen Aamiaiseksi vetäistään puuroa tai mysliä ja aina silloin tällöin kiisseliä. Lounas syödään taskusta, siis reissussa. Joskus teen ruokaa termariin, joskus ruokana pelkkiä leipiä tms. Päivällinen/illallinen on päivän kohokohta ja silloin pitäisi olla jotain riittävän energiapitoista ja bonuksena vielä hyvän makuista. Viime kesänä olin samassa teltassa veli Jukkiksen kanssa. Tuo kiipeilykone on myös kelpo kokkikone ja hän väsäili touhukkaasti pihvejä joka toinen ilta. Inhottavaa olla tällainen uusavuton, joka ei osaa tehdä ruokaa kuin kaasulla, jos silläkään. Mistäköhän saisi perusleirikokin? Kenties ensi vuonna, kun jumalaisen kaunis vaimoni on ilmaissut halukkuutensa osallistua jäätikkökursseille ensi vuonna. hehehehehe, tuo oli pakko dokumentoida tänne, jotta ensi talven keskusteluissa minulla on kättä pidempää.

Pakkaan huomenna kaikki kamani ja laitan sitten kamalistan tänne esille. Se on pääsääntöisesti sama kuin viime vuonna, mutta osa varusteista on suunnitelman mukaisen kierron (investointi on jo kuoletettu) kautta päivitetty uudempaan versioon. Tärkeimmät uudet hankintani lienee Kaylandin M11 -kengät.

Luin Nykäsen kuntotesteistä aina-niin-luotettavasta Iltalehdestä varmaan männä viikolla. Valitettavasti en millään enää muista niitä testiarvoja. Olin ottavinani lehden talteen, jotta olisin voinut niistä kirjoittaa, mutta lehteä en enää löydä. Eikä Fränk Kuukkelikaan tunnu niitä tietävän.

Jutussa oli maininta, että Matti on ikäisiään paremmassa kunnossa. En ole ihan varma siitä, sillä minusta monet niistä testiarvoista olivat heikon oloisia. Rasvaprosentti oli vain 12 (taitaa olla ainoa luku minkä muistan varmasti), joka on ikäryhmässään Erinomainen. Jutun kuvia katsoessa 12 tuntuu vain kovin, kovin alhaiselta. Kaikki muut arvot olivat minusta aika heikkoja. Jos jollain on ne lukemat tallessa, niin laita tuohon kommentteihin. Voitaisiin verrata niitä vaikkapa Vierumäen testeihin. Vierumäellähän on valtavan kattava testiaineisto, testeissä kun on käynyt jo yli 40.000 suomalaista.

Kädet ovat sen verran väsyneitä, etten halunnut rasittaa niitä lisää melomalla. Kävin sen sijaan bleidaamassa. Matkaa kertyi noin 25 kilsaa. Menohalut olivat melkoisia, johtuen varmaan niin monesta lepopäivästä. Tämä oli vasta viikon toinen harjoitus. Sykemittarin lähetin jäi kotiin, joten kuluneen ajan lisäksi (n. 1:10) ei ole muuta dataa raportoitavana.

Pari viimeistä viikkoa mennyt aika tavalla treenejä vältellen. Ei tarkoituksella, ompahan vaan ollut “kohtuullisen” pitkiä työpäiviä. Eilinen meni kokonaisuudessaan hevosten roudaukseen ja tällekin päivälle on vielä kertynyt sellaista touhua, joka yrittää pitää minun poissa harjoituksista.

Huomenna sunnuntaina, jos kaikki menee putkeen, yritän keretä käydä tyypittämässä kajakkini. Se raukka makaa edelleen hylättynä kotipihalla.

Ensi perjantai-iltana nousen bussiin, joka päämäärä on Nikkaluokta. Jälleen pari tiivistä viikkoa Kebnekaisen maastossa. Heinäkuun ekalla puoliskolla tänne ei siis kerry luettavaa. Vaikka Kebnellä GSM-kenttä onkin, varsinkin jos menee perusleiristä vähän korkeammalle, niin säästelen puhelimeni akkua enkä todennäköisesti lähetä tänne yhtään kirjoitusta.

Ensi viikon ohjelma voisi olla jotain seuraavankaltaista: 

• Maanantaina joku tunnin harjoitus, kenties reppuselässä metsään.
• Tiistaina on normaalisti suunnistuspäivä, mutta päätös tuosta tehdään varmaan vasta tiistaina (toinen kantapää on vähän tulehtunut). Tuona päivänä on myös aikatauluhaasteita, joten päivästä saattaa tulla välipäivä.
• Keskiviikon aktiviteetit riippuvat tiistain toteutumiesta: lepo tai rauhallinen 45 minsaa. Voisi kokeilla joko kädet kestävät pyöräilyä.
• Torstaina voisi tehdä mäkivetoja reppu selässä. Sopivasti possua ennen Kebnen bussiin nousemista.
• Perjantai menee varmaan pakatessa, mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät. Illalla sitten bussiin ja kohti valtakunnan rajaa.

Siitä pari seuraavaa viikkoa meneekin sitten telttamajoituksessa, josta lisää vähän myöhemmin.

Openworld jotenkin tuntuu parantavan otettaan.

Blogiosoiteen RSS feedin osoitetta en heti löytänyt, mutta onneksi RSS Bandit on innokkaampi etsijä kuin minä. Aggregaattori ahmii tavaraa osoitteesta http://www.openworld.fi/blog/?feed=rss2

Mukana myös veli Puha. Se ei jaksa ihan säntäillä minun vauhtia, joten aikaa kertyi enemmän mitä yksin suunnistaessa. Toisaalta, nyt oli paremmin aikaa lukea karttaa ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tultiin rastille kuin telkkä pönttöön. No joo, yksi huolimattomuustötöily ja toinen osaamattomuustötöily, mutta niitä lukuunottamatta suorastaan mallisuunnistus. Köh. No, ei aivan, mutta kyllä vanhan sydäntä lämmitti kun veli Puha sanoi: “[Veli] iskä, sähän osaat suunnistaa!”

Viime kerralla jalat eivät vaivanneet lainkaan, silloin oli yhdet (mahdollisesti kahdet?) ohuet sukat jalassa. Mitäköhän tänään olin ajatellut, kun mulla oli ah-niin-lämpöiset Lorpen villasekotteiset sukat jalassa? Vasen jalka oli ihan tulessa kun kömmin takaisin lähtöpaikkaa. Sen verran oli jalat verellä, ettei viimeistä neljää rastia voinut käytännössä juosta ollenkaan vaan meni käkäilyksi.

Jostain käsittämättömästä syytä unohdin laittaa sykemittarin päälle vasta melkein puoli tuntia lähdöstä. Tunnin ajalta sykekeskiarvo on 150 lyöntiä, maksimin ollessa 173. Rasitusindeksi tunnin aikana oli 220 ja energiaakin on palanut melkein 850 KCal.

Kerkesixin joukkue sijoittui Jukolassa tänä vuonna sijalle 814. Tavoitteena oli parantaa viime vuotista sijoitusta (715), mutta tähän ei siis päästy. Hyvä suoritus silti, veljet! En siis osallistunut tänä(kään) vuonna Jukolaan, vaan olen pummaillut tietsikan ääressä.

Väliajat ja sijoituksen kehittyminen on tässä.

Kuluva viikko näyttää treeninäkökulmasta “haasteelliselta”. Projektin deadline lähestyy ja vapaa-aika on kovin, kovin vähäinen. Viikonloppuna piti mennä Jukolaan uljaan KSX:n joukkueen edustajana, mutta peruin eilisiltana osallistumiseni. Mun track-record ei ole mitenkään mairitteleva näissä KSX-joukkueissa. Taisi olla toinen peruutus tänä vuonna.

“Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.” Tuo suuri viisaus tulee ajattelijalta nimeltä Huugo-peikko.

Viikonloppuna *yritän* käyttää uutta pulkkaani vedessä, mutta kyseessä on tällöin korkeintaan vartin veto. Mitään muuta harjoitusta en suunnittele seuraavan kahden viikon aikana. Jos aikaa jää, niin livahdan lenkille. Kyseessä on kuitenkin valitettavan iso “Jos”.

…. ovat tässä, veli Jukkiksen pyynnöstä. Noh, ei veli Jukkis tuosta kissasta ollut kiinnostunut, mutta saa sen samalla hinnalla.

Kaikille kiinnostuneille: kissa on Bella, siis B-pesueen se heebo, joka jäi meille.