Apr 18 2006
Tiistai 18.4. – suunnistuskausi avattu
Vaikkakin jälleen onnettomalla suunnistussuorituksella tuotin häpeää sukuni nimelle, niin sen verran hyviä pätkiä siellä kuitenkin oli, että päätin olla tällä kertaa polttamatta kenkiäni. Kun suunnistin omin voimin, niin kalvavaa epävarmuuden tunnetta lukuunottamatta pärjäsin aika hyvin. Hetkittäin loistokkaastikin. Mutta, heti kun oli tyrkyllä suunnistavan näköistä vetoapua (RR verkkareita tms.) ammuin sellaisen kantaan ajatustakin nopeammin. Ja, ajatus ei todellakaan peesatessa liiku, sillä niin käsittämättömän typeriä ja tarpeettomia pummeja saatiin aikaiseksi, ettei niitä edes ilkeä tänne kirjoittaa. Nytkin kirkolla pikkupojat naureskelee….
Sykemittarin lähetin unohtui aamun tohinassa kotiin.
Kausi avattu. Jännittävää nähdä muodostuuko siitä yhtä traumaattinen kuin viime kaudesta.
[...] Viime viikkoisesta kauden masentavasta avauksesta päästiin nopeasti ohi. Kuten aikaisempinakin kertoina Kiljavannummen maastoissa, myös tällä kertaa suunnistus kulki oivallisesti. Rastit näkyvät siellä yleensä aika pitkälle ja minunlaiselle onnettomalle suunnistajalle se on iso etu. [...]