Apon Treenipäiväkirja

Hurjaa…. MTV3/seitsemän uutiset kertovat parhaillaan, että kaikki ylläpidetyt hiihtoladut tarkastetaan turvallisuusuhkien selvittämiseksi. Kuulostaa järkyttävän kokoiselta projektilta. Erästä Itä-suomalaista tarkastajaa haastateltiin ja hänen mukaansa olisi hyvä, jos sen kaupungin (Kitee?) hiihtoladun kyltit olisivat myös venäjäksi, jotta “hekin voisivat hiihtää.” Onkohan byrokratiamopo vähän lähdössä lapasesta?

Tuo olisi muuten aika mielenkiintoinen ammatti – hiihtolatujen turvallisuusuhkien tarkastaja. Päivät pitkät hiihtelisi ja aina eri reittiä. Tuo ammatti saattaisi jopa voittaa nämä nykyiset siistit sisähommani.

Jep, työmatkaa pukkaa tuolle sunnuntaille, joten joudun perumaan osallistumiseni. Harmi, olisi ollut mahtavaa saavuttaa Suomen mestaruus tässäkin (pöh, missä muussa lajissa sulla muka jo olisi Suomen mestaruus?!) lajissa…. Nyt homma toimii täydellisesti. Jos heebot saavat kultaa, niin sanon: “Minäkin olisin saanut kultaa.” Jos jostain käsittämättömästä syystä he sijoittuvat vain hopealle tai – kauhistus! – vasta pronssille, niin kuittaan: “Jos olisin ollut mukana, niin oltaisiin voitettu!”

(Vähän paineita pojille. Tämä voitokas joukkue on siis Kerkesix kerubit.)

Jääkiipeilyä yhdessä uudessa paikassa Lahdesta itään. Jäätä oli massiivisesti, joskin seinä oli niin lyhyt tänä vuonna, ettei sinne kannata mennä jään takia uudestaan. Parin ruuvin mittainen reitti, ei todellakaan mikään uroteko. Seuraavan kerran jäätä vuorossa ensi sunnuntaina, jolloin jälleen vuorossa köysistötapaaminen.

Tänään oli lepopäivä: pientä matkustelun tynkää ja illalla vielä vanhempainilta koululla.

Huomenna perjantaina en kerkeä treenata, sillä päivä menee töissä ja illaksi riennetään yhdelle mökille. Lauantaina koulutetaan jäätikkövaellustekniikoita sekä mahdollisesti – jos aikaa jää – kiivetään jäätä. Sunnuntaina varmaan kiivetään pari tuntia jäätä.

Seuraava päivitys näille sivuille aikaisintaan sunnuntai-iltana.

Hiihtämässä, lyhyesti. Mukamas rauhallisesti. Pöh. Tosi puppurainen keli, lunta satoi koko ajan reippaasti ja oli aika tuulistakin. Suksi ei oikein luistanut, mutta tällä kertaa siitä ei voi syyttää sukuvikaa. Hiihtämään lähtö oli kovin myöhään, kun kello oli jo yli yhdeksän illalla. Kun huomisaamuna on herätys jonniin verran jälkeen viisi, niin nyt on syytä käydä samantien tutimaan.

Ja vielä numerot:

• Hiihtoa 7,5 km
• 41 minsaa
• KS 158
• 606 KCal
• RI 176

Pohjoisnaparetkikunnan kamatalkoista löytyy juttua myös Avun nettisivuilta.

Tänään oli lepopäivä, lähinnä siksi, etten kerennyt treenata mitään. Ei sen puoleen, vaikka aikaa olisikin tänään ollut, niin tuskin silti olisin mitään treenannut. Viime yönä uni jäi tosi vähiin paukkuvien deadlainien takia, joten tänään on syytä ottaa rauhallisesti.

KSX-lumikenkäjoukkueen taktiikkapalaverissa illalla. Pikkuhiljaa palikat paikallaan vajaan kolmen viikon kuluttua olevaan lumikenkäilyn SM-kisaan.

Tänään Myllyssä veli mukuloiden (koko klaani) sekä veli RAAKIKSEN ja Veli Vilin kanssa. Oma kiipeily oli lähinnä varmistamista ja pienimuotoista kiipeilyn ohjausta. Muutamia boulderimaisia vääntöjä. Kirjaan harjoituksen boulderoinniksi, vaikken mitään varsinaisia kiipeilysankaritekoja tänään tehnytkään.

Kävimme eilen ulkona syömässä. Tällä kertaa – lasten suureksi iloksi – kysymyksessä ei ollut pihalla kaasukeittimellä tehdyn ruuan nauttiminen, vaan kävimme erinomaisessa ravintola Obelixissä.

Juttelin veli kuusveen kanssa mitä hän aikoo syödä. Vastasi ottavansa lehtipihvin, kuten edelliselläkin kerralla. Totesin siihen, että ravintoloissa kannattaa kokeilla eri ruokia, sellaisia mitä ei ole koskaan aikaisemmin syönyt. Näin saattaa löytää jotain aivan uusia herkkuja. Siihen veli nuorimies totesi, että äiti on vihainen jos hän ei syö lautastaan tyhjäksi. Vastasin, ettei näin tule käymään, sillä ruoka voidaan ottaa mukaan ja joku toinen syö sen varmasti. Tähän tuli sitten vastaus “No, siinä tapauksessa otan nauravat nakit.”

Ravintolassa pari meistä ahmi villisikaa pekoni-metsäsienikastikkeella. Juttelimme, että metsästäjän kastike on yleensä sienikastike. Tähän veli kuusvee totesi, että hänellä olisi metsästäjälle parempaakin tekemistä kuin sienien poimiminen. Kun kysyimme mitä se parempi tekeminen olisi, hän vastasi: “Siivoaisi minun huoneeni ja renkaanvetoa.” Pojasta polvi paranee.

Lisää kuolemattomia lasten lausahduksia löytyy aina silloin tällöin Piikkarin blogista.

Puoli tuntia uintia. Rintauintia tasaisen reipasta vauhtia. Syke lienee ollut jossain 125-130 pinnassa. Matkaa en laskenut, kun alussa muutaman kerran vaihdoin suuntaa kesken kaiken optimoidessani omaa uintinopeutta suhteessa muihin kanssa kauhojiin. Normaalisti puolessa tunnissa uin noin 1100 metriä, eilen ehkä vähän enemmän.
Syke on vedessä jonkin verran matalampi kuin vastaavassa harjoituksessa muualla. “Jonkin verran” vaihtelee eri ihmisillä, mutta noin 10 lyöntiä minuutissa on hyvä nyrkkisääntö. Tämä johtuu kahdesta eri syystä: harjoittelu tapahtuu vaakasuorassa, joka helpottaa vähän sydämen toimintaa. Tärkeämpi syy on se, että veden paine puristaa pintakudosta, laskimoita ja hiussuonistoa kiinni ja verta on siten enemmän rintakehän alueella.

Uinti on erinomainen harjoitus. Vielä pitäisi ottaa itsestään sen verran niskasta kiinni, että opettelisin kroolauksen sille tasolle, että sitä voisin käyttää matkauinnissa. Ehkäpä ensi vuonna