Apon Treenipäiväkirja

Venyttelyä sekä eilen että tänään. Kädet tuntuu jo paljon paremmilta. Flussa taas voi huonommin ja olen siis kohtapuolin täysin terve. Tänään kuitenkin lepoa.

Ensi yöksi luvattu kovaa lumisadetta, joten aamu saattaa alkaa peruskuntoharjoitteella nimeltä lumityöt.

Urheiluruudusta tulee parhaillaan uutinen suomalaisesta ampumahiihdosta. Tämän päivän kisassa paras suomalaismieshiihtäjä löytyy sijalta 72. Päävalmentaja syyttää asiasta “kalustoa”. Hiihto maistuu ja voimaa löytyy, mutta suksi ei liu. Pöh. Ostaisi uudet sukset. Minulla on uudet ja ne kyllä luistavat. Myyn ne halvalla, pitäähän maajoukkuetta hädän hetkellä auttaa….

Viikon ohjelmaksi raapustelen seuraavaa:
- maanantai lepo
- tiistai lepo
- keskiviikko lepo
- torstai renkaanvetoa
- perjantai hiihto
- lauantai uinti, mahdollisesti renkaanvetoa
- sunnuntai hiihto tai mahdollisesti renkaanvetoa

Tätä kirjoittelen sängynpohjalta flunssaoireissa, joten siksi tähän alkuviikkoon kunnolla lepopäiviä. Jos surkea olo ei mene ohi vielä huomenna, niin lepoa luonnollisesti jatketaan.

Nautinnollinen päivä. Miksei aina voi olla sunnuntai, sunnuntai?

Aamulla Myllyssä kiipeilemässä veli RAAKIKSEN kanssa (jep, RAAKIS kirjoitetaan isolla) ja veli Puhan kanssa. Muutama kunnon veto ja kädet ihan hilloa. Jumalaisen kauniin vaimoni mukaan ne ovat nyt sitten tulehtuneet ja hän saattaa kyllä olla ihan oikeassa. Paljoa en kiipeillyt, mutta käsien palautuminen vei ainakin neljä tuntia. Kyseessä ei ollut sellainen mukava väsymys, vaan jatkuva, pistävä kipu. Ensi viikko onkin siten julistettu kiipeilystä vapaaksi viikoksi ja yritän varovasti venytellä käsiä, ranteita ja sormia joka ikinen ilta.

Tänään oli ohjelmassa renkaanvetoa veli Poppiksen kanssa, mutta hänellä oli kevyitä flunssaoireita, joten tällä viikolla rengas ei sitten saanut kyytiä minun toimestani.

Pähkäilin illalla ääneen viitsisinkö vähän hiihdellä, jolloin sohvanpohjalta kuului veli Puhan suulla viisaus: “Jos mies antaa periksi nyt, mies antaa periksi aina.” Enkä siis voinut antaa periksi….

Kävin jälleen Kiljavalla hiihtämässä. Oiva lenkki, kaikin puolin. Polar kertoo siitä seuraavaa:
- hiihtoa 1:40
- 20 km
- KS 164
- 1538 KCal
- RI 460

Kohta viisikymppiä hiihdetty. Ei paha.

Niin paljon on kiivetty, että kädet ovat kokolailla loppu. Finito. Kaput. Tarttee lepoa ja venyttelyä, sillä greidit tipahtaneet melkein numerolla treenaamisen seurauksena. Pitäisi varmaan vaihtaa valmentajaa , vaikka Veli Markku onkin kokolailla aito kiipeilykone.

Tänään siis Tapsussa. Viikon iltojen venyttelyjen jälki näkyi siten, että muutaman reitin pystyin kiipeämään joten kuten. Hyytyminen tuli vastaan kuitenkin tehokkaasti ja aivan liian nopeasti.

Ensi viikko on sitten kiipeilystä lepoa ja venyttelyjä ohjelmassa joka ilta. Sunnuntaina meinaan kuitenkin pitää lupaukseni ja käydä kiipeilemässä veli Raakiksen kanssa. Tosin, otan hyvin rauhallisesti.

Eilen keskiviikkona ohjelman mukaisesti lepoa (jos kotiin tulo töistä yhdeksän jälkeen illalla on “lepoa”).

Tänään oli ohjelmassa uintia ja ohjelmallehan pitää olla uskollinen. Puoli tuntia rintauintia (päästä päähän yhdeksällä tai kymmenellä potku-käsivetoparilla). 1100 metriä. Ei hullumpaa siihen nähden, että en ole käynyt varmaan kohta vuoteen uimassa.

Nyt on sopivan raukea olo ja kohta nukkumatti onkin tulossa kylään.

Syke lienee ollut joissain 120-125, kaloreita paloi varmaankin riittävästi.

Viikon ohjelma voisi olla esim. seuraavaa:
- maanantai: hiihtoa
- tiistai: hiihtoa
- keskiviikko: lepo
- torstai: uinti?
- perjantai: kiipeilyä
- lauantai: hiihtoa
- sunnuntai: kiipeilyä, illalla renkaanvetoa

Tulossa siis vähän raskaampi viikko, joskaan ei mitenkään mahdottomasti sellainen.

Jälleen hiihtämässä. Rajamäellä on varmaan 25 senttiä lunta ja metsässäkin voi hiihtää. Kävin katsomassa Klaukkalassa hoidettuja latuja, enkä löytänyt ensimmäistäkään. Klaukkalan ja Rajamäen välinen maantieteellinen etäisyys ei ole kovin suuri, mutta ilmastollisesti ero on merkittävä. Espoossa tai Helsingissä on lunta vieläkin vähemmän, jos ollenkaan. Helsingin kaupungin liikuntatoimen latuinfo iloisesti julistaa huhtikuu 2005 tilannetta, mutta yleensä tähän aikaan Pirkkolassa pyörii vinha hiihtokaruselli. Rajamäessä koneella ajettuja latuja on ainakin toistakymmentä kilometriä ja tänään siellä kävi melkoinen sutina.

Luistelin uutuuttaan kiiltelevillä välineillä kaksi ja puoli kiekkaa, eli noin 17 kilometriä. Yritin pitää sykkeen alhaisena, mutta eihän siitä tälläkään kertaa mitään tullut. Ehkä se helpottuu ensimmäisen tuhannen kilometrin jälkeen
- hiihtoa 1:34
- 17 km
- KS 158
- 1368 KCal
- RI 389

Veli Poppis tuli hiihdelleen vastaan ja hänen kanssaan turisin melkein kymmenen minuttia, joten varsinainen hiihtoaika on vähemmän.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Laskettelun jälkeen käytiin koko perheen voimin vähän kamahomoilemassa läheisessä urheilukaupassa. Minulle tarttui mukaan kaikenlaista mielenkiintoista, joista uudet luistelusukset, siteet ja monot olivat kenties kaikkein kiehtovimmat. Ainakin ne olivat kalleimmat.

Illansuussa pääsin vihdoin koettamaan niitä. Tuntuivat aika hulppeilta. Yritin hiihtää hitaasti ja rauhallisesti, mutta – kuten aina – kun ei ole tekniikkaa, niin (vähäiset) lihakseni joutuivat raskaaseen työhön. Huokaus. Pitäisi hiihtää paljon, jotta tekniikka kehittyisi ja syke laskisi. Mutta…. ei voi hiihtää paljoa, koska kaikki harjoitukset ovat rankkoja harjoituksia ja yritän pitää rankkojen harjoituksien määrän noin 20 prosentissa kaikista harjoituksistani.

Tässä statistiikkaa:
- hiihtoa 0:34
- 7 km
- KS 166 (jep, voima korvaa taidon)
- 537 KCal
- RI 166

Siitä olen tyytyväinen, että maltoin kiertää vain yhden kierroksen, sillä huomenna meinaan mennä uudestaan.