Nov 13 2005
Sunnuntai 13.11.
Tänään oli siis rankan itsepsyykkauksen jälkeen vuorossa biitsiä. Tiedättehän tuon oivan vapaa-ajan harrastuksen, jossa adonikset ja adoniksettäret ruskettuneine vartaloineen, föönattuine hiuksineen ja valkaistune hampaineen säntäilevät hiekalla? Noh, minulla oli lähes vastaava harjoitus, joskin lievästi muunneltuna. Vedin nimittäin rengasta jumalaisen kauniin vaimoni hiekkalaatikossa. Hiekkalaatikon koko on 20*40 metriä ja renkaanvedon seurauksena se on nyt lanattu. Oli käsittämättömän rankkaa.
Laahustin pitkin kenttää pimeässä, ainoastaan otsalampun tuodessa vähän valoa synkkään pimeyteen. Toivoin hartaasti, etteivät kunnialliset naapurini olisi havainneet touhujani. Turha luulo. Huokaus, viimeinenkin ripe mielenlaatuni tasapainoisuudesta lienee nyt mennyttä. Veli Kati (jep, myös Kati on hyvä jätkä) käveli kentän ohi ja mutisi jotain omituisista naapureista 
Sähkölinja kulkee sen verran kentän päältä, että sykemittari hetkittäin sekoili, joten harjoituksesta saan kirjattua ainoastaan keston: 1:41. Keskisyke lienee vähän yli 140.
[...] Keskiviikkona lyhyt sauvakävelytreeni. Yritän vähän lisätä peruskestävyystreenauksen osuutta, vaikka käynnissä on edelleen salipainotteinen noin 8 viikon jakso. Tiedän useamman veli treenaajan, joka uskaltautuu sauvat kädessä ulos ilman suksia vain pimeällä ja silloinkin naapureita pakoillen. Mulla ei ole sitä ongelmaa, kuten edellisessä (lue täältä, täältä, täältä tai täältä), niin myös täällä Pohjois-Vihdissä olen leimautunut omituiseksi. Pöh. ME ollaan normaaleita, TE olette omituisia! [...]