Apon Treenipäiväkirja

Ensi viikon ohjelmassa on ainakin kiipeilyä tiistaina. Rengasta ei ole ulkoilutettu pitkään aikaan, joten keskellä viikkoa ja viikonloppuna taas vedetään viivaa.

Tätä kirjoittelen lievässä nuhassa, joten huomenna mahdollisesti vielä lepopäivä.

Lomaviikko on nyt takana. Kävin kolmena päivänä pyöräilemässä. Mahtavia mäkiä sattui joka päivälle. Keskisykkeillä ei siis ole mitään merkitystä tällä viikolla. Aikaa pyörän päällä kului 5:43 ja kilokaloreita paloi 3159 kappaletta.

Matkalla oli mukana Veli Peteltä lainattu GPS himmeli, isompi muistikortti ja karttasoftat. Pikkukommari oli omasta takaa mukana. Nämä yhdessä toimivat näppärästi “blondina”, eli navigaattorina. Paketti tunsi paremmin Katalonian pikku kyläpahaset mitä veli vanhempieni auton navigaattori.

Onnittelut veli Papalle, 5000 km rikki tällä kaudella!

Kissamme synnyttää tuolla kodinhoitohuoneessa. Nyt on leipomisvuorossa B-sarja, joten nimikandidaateissa on mm. seuraavat ehdokkaat: Big Bertha, Bon Jovi, Beatrix, Balthasar, Banana split, Bonaparte. Lopullisen nimeämisen tekee veli mukulat.

Jälleen pyörän satulassa. Mammalla ja veli Papalla on kummallakin kokemuksia ihmeparantumisista: Mammalla se tapahtuu kun hän näkee viheriön; veli Papalla ihmeparantuminen tapahtuu kun pyöräilykenkien glossit napsahtavat kiinni. Eilen lähdettiin ajamaan *rauhallinen* noin viidenkympin lenkki kaikkia mäkiä vältellen, sillä veli Papalla on ollut vähäisiä flunssaoireita. Lopputulemana noustiin noin 300 yhtämittaista korkeusmetriä aika jyrkkää reittiä. Etelä-Suomessa ainut vastaava tietämäni mäki on Tytyrin kaivos Lohjalla.

Tänään mennään mahdollisesti reittiä, johon kasautuu nousua noin 800 korkeusmetriä. Jos se reitti ajetaan, niin tällä viikolla ei rengasta tarvitse vetää.

Tänään jälleen pyöräilemässä, tosin eri kukkuloilla kuin eilen. Yhtämittaista nousua noin 150 korkeusmetriä. Jalat huusivat jälleen leipää ennenkuin olin mäen päällä. Harjoituksen keskisyke oli 131, joka ei tällaisessa maastossa kerro yhtään mitään. Ylöspäin mennessä mittari huutaa jatkuvasti, alaspäin ajellessa kuuluu harvakseltaan piipitystä. Keskimäärin menee erinomaisesti.

Tänään pyöräilemässä veli Papan kanssa. Matkan varrella kaksi julmaa mäkeä, jollaisia ei kotimaasta löydy. Postaan kotiin päästyäni harjoituksen sykekäyrän näille sivuille. Pisin yhtämittainen nousu oli noin kuusi ja puoli kilometriä, joka jyrkimmillään oli noin 7%. Matkaan kului 2:20. Tarkemmat tiedot myöhemmin.

Viikonloppuna olin kertaamassa. Asiakasomistajana on syytä aina silloin tällöin valvoa kuinka valtuuttamani organisaatio käyttää verorahojani. Olin näkemääni kovasti tyytyväinen, sillä viikonlopun aikana ei vauhtia tai jännittäviä tehtäviä puuttunut. Säät olisi voineet tietysti olla vähän paremmat, mutta “sade kasvattaa sissejä”, kuulemma.

Erinomainen harjoitus ja kävi hyvästä kuntoiluista, kun valtaosan harjoituksesta singahtelee ympäriinsä luotiliivi päällä.

Loppuviikko on varmaan päivityksellisesti hiljaista, sillä olen reissussa eikä takuita nettikahvilaan pääsystä ole.

Työnantajani maksaa kerran vuodessa kuntotestin ja siihen liittyvän seurantakonsultoinnin. Tänään oli sitten vuorossa varsinainen testi. Edellisen kerran kävin testissä pari vuotta sitten, samassa paikassa, samalla henkilöllä.

Testi alkoi haastattelulla ja kuultuaan sekä tämän työviikkoni haasteet että viime viikkoisen nyt-lähti-mopo-käsistä-12-ja-puolituntisen renkaanvetoviikon hän ehdotti, ettei tehdä testiä. Halusin sen kuitenkin tehdä, vaikka tulokset eivät olisikaan aivan parasta A-luokkaa.

Eikä ne kai sitä olleetkaan. Veli Poppiksen sanoin: “Sä oot ainut tuntemani tyyppi, joka epäonnistuu kuntotestissäkin.” Jep. Se olen minä.

Testi tehtiin täsmälleen samalla tavalla kuin edellisellä kerralla: 8 portainen testi, 25 wattia lisää vastusta kuntopyörään kolmen minutin portaalla. Kun viime kerralla olin vikalla portaalla tilanteessa, jossa syke huiteli 192 lyönnin paikkeilla, niin tällä kertaa poljin vikan portaan loppuun saakka ja syke oli tällöin 165. Koko testin aikana ei päästy maksimisykealueelle, joka minun tapauksessani arvioitiin olevan 169 – 195. Jep. Testi loppui pahasti kesken ja siksi kuntotestin tulokset sisältävät tänä vuonna enemmän arvailua ja päättelyä kuin ne yleensä tekevät. Olen tosi tyytyväinen, vaikka testin jääminen vain puolitiehen vähän harmittaakin.

Tätä kirjoittaessa minulla ei ole vielä tuloksia käytettävissä, joten yksityiskohtaiset lukemat kerron aikanaan saatuani tulokset.

Yksi mielenkiintoinen seikka tuli kuitenkin ilmi, olen lihonut kolme kiloa edellisestä testistä. Minulla ei ole vaakaa kotona, enkä siis punnitse itseäni kuin noin kerran vuodessa käydessäni kuntotestissä. Jännää, sillä vähän aikaa sitten tein vyöhöni uuden reiän, koska uumani on kaventunut ja reiät loppuivat oikeasta päästä kesken. Olen nyt kuitenkin virallisesti ylipainoinen (BMI 25,7).

Illalla vielä boulderoimassa Rajamäen uimahallilla veli mukuloiden kanssa.

Toinen vapaapäivä putkeen.

Tein toukokuussa Polar OwnIndex testin, jonka arvoksi tuli 47 ja lepopulssi oli tällöin 53. Tein vastaavat testit eilisiltana ja lepopulssi kohtuullisen rankan työpäivän jälkeen oli 62 (!) ja OwnIndex näytti lukemaa 43. Minkä verran nykyinen työtilanteeni vaikuttaa testiin on minulle arvoitus. Viime viikko oli treenaamisen kannalta aika rankka, rengasta tuli vedettyä yli 12 tuntia. Kuka käski vetää neljä ylipitkää harjoitusta saman viikon aikana? Ei kukaan, lähti vaan vähän mopo käsistä. Huokaus, poikamainen innokkkuus taitaa kostautua tämän viikon testeissä

Mielenkiintoista nähdä mitä huominen kuntotesti kertoo. Jalat ja kädet aika väsyneitä, edelleen, mutta eiköhän ne pelitä huomenna ihan riittävästi.

Tapsussa kiipeilemässä veli Markun kanssa. Session jälkeen tuli täsmäpalautetta: lepoa ja venyttelyä. Kädet ovat ihan pumpussa ja jalatkin aika surkeassa kunnossa renkaanvedosta.

Lepo sinällään toteutuu helposti. Menen kuntotestiin torstaina, joten pidän tämän päivän ja huomisen keskiviikon täysin vapaana kaikesta treenaamisesta. Viikonloppu menee jälleen armeijan harmaissa ja ensi viikko matkalla, joten kiipeilyä ei tapahdu nyt melkein kahteen viikkoon. Pitäisi auttaa. Ensi viikko ei kuitekaan ole pelkkä lepoviikko, ainoastaan lepoa kiipeilystä.

Jälleen rengas sai kyytiä, tällä kertaa Märkiön maastossa. Kuljimme veli Poppiksen kanssa hiekkateitä pitkin ja rengas kulki kevyesti. Heitin pari motivointinappia kyytiin kesken matkan, mutta silti harjoituksen kokonaissyke jäi hyvin alhaiseksi. Tarkoitus oli vetää sellainen tunnin palauttava lenkki, mutta yli kolmetuntinen siitä kuitenkin muodostui.

Harjoituksen numerot:
- renkaanvetoa 3:08
- KS 116
- 1555 KCal
- RI 192

Reitti kulki hirvenmetsästysalueen halki. Passipaikat oli aika ammattimaisesti merkitty selkeillä kylteillä. Jotenkin tuo hirvenmetsästys on minusta nykymuodossaan lähinnä vastenmielistä. Passipaikat – ja niitä nähtiin useita kymmeniä – olivat ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta muutama metri irti tiestä. Pienten ojien yli oli rakennettu sillat, jotta arvoisat metsästäjät voivat pikkukengissään päästä passipaikalle. Eniten kiehahti kuitenkin siinä vaiheessa kun huomasimme katetun ampumalavan edessä olevan syöttöpaikan. Mikäs sen hauskempaa kuin opettaa hirvet ja kauriit syömään samalta paikalta, johon ne voi näppärästi kauden alettua ampua? Metsästys on tämmöisestä teurastamisesta kovin, kovin kaukana.