Apon Treenipäiväkirja

Alkava viikko on siis eka viikko töissä loman jälkeen, joten mitään mahtavia suunnitelmia ei uskalla vielä kalenteriin kiinni hitsata. Viikosta tulee taatusti aika kiireinen, joten muutokset ohjelmaan ovat todennäköisesti välttämättömiä.

Maanantai – melonta
Tiistai – suunnistus, Rajamäen Rykmentin iltarastit jälleen tiedossa
Keskiviikko – lepo
Torstai – pyöräily, rauhallinen esim 90 minsaa
Perjantai – kiipeily
Lauantai – pyöräily
Sunnuntai – pyöräily

Peepeilin tänään Lopelle. Reissulla oli kaksi tarkoitusta:

Appivanhemmilla (veli appi ja veli anoppi? – ei kuulosta katu-uskottavalta) on melkoinen perunasato tulossa. Heidän oma arvionsa on 500-600 kiloa perunaa, mutta saattaa sitä tulla enemmänkin. Minusta siinä on kahdelle eläkeläiselle aika paljon syötävää. Sen verran paljon, että päätin käydä katsomassa Suomen ykkösperunapitäjästä löytyisikö sieltä suurempia perunanviljelypalstoja. Yksi (1) löytyi, muut olivat pienempiä. Onneksi se kuitenkin löytyi, muutoin olisin varmaan joutunut pyöräilemään pohjanmaalle saakka suurempia peltoja etsimään. Pohjanmaahan on Suomen Teksas, siellä kaikki on suurta ja hienoa. Maailman suurimmat kännykät tehdään pohjanmaalla Teksasissa….

Kun kerran olin menossa Lopelle, niin päätin samalla käydä sanomassa päivää minun mukaani nimetylle perunalajikkeelle, siis Lopen Uupuneelle. Valitettavasti herra Peruna oli kuitenkin estynyt tapaamasta minua.

Pyöräily oli silti aika messevää ja tässä vähän numerotietoa:
- 82,8 km
- 3:38
- KS 135 ?
- RI ?
- 1992 KCal ?

Valitettavasti uskollinen Polar S610 on saanut kipeää viime viikkoisessa kaatumisessani. Laite ei enää pelitä uskollisesti, vaan kirjaa aika jänniä tuloksia. Siksi ylläolevissa arvoissa on kyssärit joidenkin lukujen perässä. Keskisykkeeksi kone ilmoitti ko reitille 105 vaikka poljin paljon kovempaa. Nyt joutunen sanomaan hyvästit rakkaalle ystävälleni. AXN-sarjan mittarit odottelevat jo innokkaina kaupassa tapaamistani.

Kesäloma vetelee viimeisiään ja nyt on edessä paluu arkeen. Näitä sivuja on päivitelty harvakseltaan heinäkuun ajan, mutta jatkossa paluu jälleen normaaliin käytäntöön.

Viikon treenaus on ollut hyvin rauhallista: kolmena päivänä vähän metsätöitä, josta yksi niin rauhallisella sykkeellä, että sitä ei voine edes harjoitteluksi laskea. Eilen lauantaina tein vajaan kuntopiirin, keskittyen lähinnä punnerruksiin ja leuanvetoon.

Lähiviikkojen aikana päivitän WordPressin uudempaan versioon sekä otan käyttöön uuden ‘luukin’.

Pitkä päivä pikkuhiljaa pulkassa. Aamusella kiersin veli Puhan kanssa 18 reikää Keimolassa. Tällä kertaa en saanut mitään urotekoja aikaiseksi eikä tasoitus siten laskenut.

Iltapäivällä huitaisin kattopellit paikalleen ja tein muita pendiviä juttuja.

Illansuussa latasin pyörän autoon ja ajelin Kehityksen majalle pyöräilemään. Siellä on mahtavia metsäreittejä ja kangasmaastoa, jossa on hyvä päästellä. Kangasala 24h lähestyy ja sitä varten tarttee ajaa vähän maastossa. Loistavaa siellä olikin päästellä, kunnes oksa tms. meni etupyörän väliin ja tein erinomaisen tyylikkään syöksyn pyörän sarvikon yli. Glossikengät tempaisivat tietysti pyörän vielä päälleni. Edelliset mainitsemisen arvoiset lipat tapahtuivat viime syksynä. Nyt sattuu vähän joka paikkaan, mutta oli se kuitenkin sen arvoista… No jaa, ehkei sittenkään, sillä sykemittarini taisi saada kipeää tuossa rytäkässä eikä se enää toimi kunnolla. Se olisi mennyt joka tapauksessa vaihtoon, sillä Kebnellä tein vahingossa tehokkaan kellojammin ja lasiin tuli syvä naarmu.

Huomenissa huitelen veli poitsujen kanssa iloiseen Itä-Suomeen, joten seuraava päivitys näille sivuille tulee todennäköisesti vasta ensi lauantaina. Autoon on pakattu maastopyörä, golfbagit, uimahousut, rullaluistimet — viikko menee taatusti nopeasti.

Domestiset vastuut ovat raskaina painaneet harteitani koko päivän ja treenaus jäi täysin väliin. Siis toinen välipäivä putkeen.

Huomenna sunnuntaina on tarkoitus veli Puhan kanssa käydä jälleen kävelemässä golfpallon perässä. Edelleenkään se ei siis kelpaa treeniksi. Iltapäivällä domestiset vastuut huokuvat jälleen päälleni. Illalla toivottavasti kerkeän joko käydä ajamassa lyhyen lenkin pyörällä tai sitten teen pitkästä aikaa kuntopiirin.

Aamulla veli Puhan kanssa pelaamassa 9 reikää golfia. Sykemittari oli päällä ja kierroksen keskiarvoksi tuli 105. Sorry Fränk, liian rauhallista, eikä siis kelpaa harjoitukseksi.

Tämä päivä tuomitaan siis lepopäiväksi.

Kesäloma aiheuttaa katkoksia läppärin näpyttelyyn, joten päivitykset ovat vähän harvassa. Valitettavasti päivitysten laatu ei kuitenkaan parane, vaikka tahti on rauhoittunut.

Tiistaina kävin pyöräilemässä rauhallisen lenkin:
- 38 min
- 13,5 km
- KS 126
- 356 KCal
- RI [täydennän myöhemmin]

Keskiviikkona kävin melomassa reilun tunnin ajan. Aallokko oli aika eläväistä, mikä kävi hyvästä treenistä. Sykemittari eli omaa elämäänsä kotosalla, mutta keskisyke lienee jossain 120 paikkeilla, sen verran reippaasti työntelin menemään.

Tänään torstaina olin veli Jukkiksen ja veli Suurhollolan kanssa Havukalliolla kiipeilemässä. Kiivettiin kolmea eri reittiä: Keväthuuma (4+ liidaten), Syysunelma (5-, kakkosena) ja Cure (5-, samaten kakkosena). Erinomainen sessio, taas kerran. Veli Suurhollola saapui paikalle kahvitermarin kanssa, joten päivästä muodostui jopa odotettua parempi kokemus. Tänks. Paluumatkalla poikettiin vielä tekemään heräteostoksia hänen varastoltaan, joten taas auto pullistelee kiilteleviä kamoja.

Kebneltä paluun aiheuttaa aina melkoisen univelan; eka yö Nikkaluoktassa on lyhyt ja rikkonainen ja bussissa minun mittaiset nukkuvat huonosti. Lisäksi kun vielä ensimmäinen kotona vietetty yö meni eri syistä osittain valvoessa, niin maanantai ei valjennut mitenkään pirteästi.

Kaikesta huolimatta päätin kuitenkin ajella rauhallisen, palauttavan lenkin:
- 51 min
- 481 Kcal
- 19,2 km
- KS 127
- RI 86

PS. Onneksi olkoon veli Eepo, MTB SM-kultaa!

Kebnekaisen reissu on nyt sitten onnellisesti ohi. Kaksi peräkkäistä viikkoa jäätiköllä telttamajoituksessa veli Jukkiksen kanssa. Näkyviä mustelmia ei jäänyt, paitsi ehkä veli Jukkikselle, jonka kanssa painittiin teltassa vikana päivänä pakkailun ohessa.

Eka viikko oli käsittämättömän aurinkoinen, mutta toisella viikolla palattiin arkeen: jatkuvaa vesisadetta ja kovia tuulia. Kakkosviikolla pari telttaa tuhoutui kovan tuulen katkoessa kaaria. Minun Hilleberg Tarrakin sai kipeää yhden kaaren vähän vääntyessä.

Kiipeilyllisesti näiden kahden viikon kohokohta oli kurssien välipäivänä kiivetty Ostkammen. Kebneltä löytyy ainakin kaksi reittiä tällä nimellä. Meidän kiipeämämme versio on se, joka nousee suoraan pohjoishuipulle. Veli Mikko J. liidasi reitin. Mahtavaa kalliokiipeilyä. Reitin kruksi sijaitsee sopivasti viimeisen kahden metrin aikana. Aamulla lähtö oli noin puoli seitsemältä ja paluu leiriin muistaakseni puoli neljän aikaan iltapäivällä.

Jokunen huiputus ja varsinkin jälkimmäisellä viikolla huippuharjanne oli erinomaisessa kunnossa.

No joo, kai se pitää mainita vielä täälläkin, että viime yönä jumalaisen kauniin vaimoni Cisse-hevonen on synnyttänyt varsan. Tervetuloa treenaamaan, H.T Sun Rise.

Näyttää pienokaisella oleva prioriteetit aika kohdallaan: treenausta (erityisesti jalkalihakset), ruokailua ja lepoa.