Apon Treenipäiväkirja

Toukokuu 2005 on vähän hankala vetää numeerisesti yhteen, sillä sykemittaria on ulkoilutettu paljon vähemmän kuin yleensä. En nimittäin pidä mittaria yleensä mukana kiipeillessä tai meloessa. Lisäksi Hagellus osui totuttuun tapaan tähän kuuhun, jonka treenivaikutusta on vähän vaikea arvioida.

Ohessa kuitenkin nyt jonkinlaiset arviot treeneistä:
- 19 harjoitusta
- 8988 KCal
- 33:16 tuntia
- Rasitusindeksi 3639
- Kiipeilykertoja 6 kappaletta
- Pyöräilyä vain 2 kertaa, yhteensä mitättömät 34 kilsaa
- Suunnistusta 3 kertaa
- Melontaa 5 kertaa, yhteensä 42 kilsaa

Noita lukuja ei todellakaan kannata ottaa absoluuttisena totuutena. Kiipeilystä yleensä merkkaan noin kolmanneksen seinällä olo ajasta aktiiviseksi ja merkkaan kilokalorit tosi alhaiseksi jne. Noi luvut ovat jotenkuten linjassa muihin laskemiini yhteenvetoihin.

Rakas treenipäiväkirja,
kirjoitan sinulle jälleen synkissä mietteissä. Ei minusta tule suunnistajaa, edes isona. Taidan polttaa ihkauudet nastarit ja uutuuttaan kiiltävän emitin.

Tänään oli Rajamäen Rykmentin järjestämät Iltarastit Klaukkalassa, ihan keskustan tuntumassa. Rata oli sprinttirata, josta minulla ei aikaisempaa kokemusta ollutkaan. Älyttömän mielenkiintoinen ja tosi hauska idea. Juoksin B-radan, jonka pituus oli massiivinen kaksi (2) kilometriä. Normaalisti B-rata on suurin piirtein viisi kilometriä. Tuohon rataan oli saatu mahtumaan yhdeksän rastia. Sprintissä kartan saa vasta lähtöleimauksen jälkeen ja minulta meni jälleen käsittämättömän pitkään päästäkseni kunnolla kartalle. Mittakaava 1:5000, joka sekin aiheutti ylimääräisiä sinkoiluja. Kartta oli tuore, vain vuoden vanha, joten mitään selityksiä surkealle suoritukselle ei kerta kaikkiaan ole.

Juoksin useimmat rastivälit joten kuten kelvollisesti, mutta yksi monumentaalinen kolmentoista minutin rastiväli tuhosi suoritukseni täydellisesti. Tätä kirjoittaessa en vieläkään ymmärrä miksi juoksin valitsemaani reittiä, päädyin nimittäin väärälle polulle ja sitä juostessa tipahdin kartalta ja takaisin pääseminen vei aivan kohtuuttomasti aikaa. Tavallaan uusinta viime kertaisesta, jolloin silloinkin kartalle pääseminen vei tosi pitkään. Luulisi taidot karttuvan kun harjoittelen kartalle pääsyä joka kerta

Sen verran mielenkiintoinen tuo rata oli, että olen nyt käyttänyt varmaan puolisen tuntia kartan tutkimiseen kotiin palattuani, jotta virheistä jotain pystyisin oppimaan. Tuota isoa pummia ja kenties yhtä toista väliä lukuunottamatta tuskin olisin juossut mitään muuta reittiä. Pitää konsultoida reittivalinnoista vielä Veli Jappea, tuota oivaa suunnistuskonetta.

Uudet kengät jalassa oli tosi hyvä juosta, tosin nyt on vasemmassa kantapäässä puhjennut rakko, mutta sehän kuuluu tavallaan asiaan minun tapauksessani. Jalat kun ovat nykyisin kuin pikkuvauvan pylly.

Jotain tartteis tehrä, jotta suunnistustaidot paranisi. Siis jotain muutakin kuin vierailla noin joka toinen viikko iltarasteilla. Kehittymistä tapahtuu, mutta aika hidasta se on. Varmaan pitäisi tehdä samanlainen ratkaisu kuin kiipeilyn suhteen. Kysyin Veli Suurhollolalta joskus vuosi sitten, että mitä pitäisi tehdä jotta kiipeilyni paranisi. Hän kysyi, että monta kertaa viikossa kiipeän. Vastasin, että kerran viikossa, johon hän sanoi, että kiipeä kaksi kertaa viikossa. Neuvo myös auttoi, tottakai. Pääkaupunkiseudulta kyllä löytyy suunnistettavaa; Helsingissä on iltarastit ainakin maanantaisin, tiistaisin täällä Rajamäen Rykmentin pelikentällä ja keskiviikkona pääsisi esim. Hyvinkään rasteille jne.

Ja lopuksi vielä harjoituksen statistiikka:
- kesto 38 minsaa (emitistä varmaan noin 41 minsaa, kello ei ollut alussa päällä)
- KS 156
- 524 KCal
- RI 145

Alkava viikko näyttää harjoituksellisesti seuraavalta:

• maanantai: lepo
• tiistai: suunnistus
• keskiviikko: kiipeilyä Jaanankalliolla
• torstai: metsätöitä (aaaah, vihdoinkin)
• perjantai: pyöräilyä (pakkohan sitä on joskus tehdä, eikö?)
• lauantai: kiipeilyä?
• sunnuntai: pitkä pyöräily

Näyttää kohtuullisen tasapainoiselta viikolta: neljä peruskuntotreeniä ja pari kertaa kiipeilyä.

Tänään on lepopäivä, tai ainakin päivä, jolloin kalenterissa ei ole treeniä. Mittasin kotiin tultuani sekä lepopulssin että Polarin OwnIndex-arvon. Lepopulssi oli 53. Ihan hyvä tulos, sillä kohtuullisen haipakan työpäivän jälkeen tuollainen lukema piristi kummasti mieltä. OwnIndex lukema oli 47. Viime vuoden elokuussa lukema oli 42 ja lokakuun lopussa 45. Suunta on joka tapauksessa oikea. Tavoitteeksi näytin asettaneen 50. Sen verran lähellä tavoittetta nyt ollaan, että sitä pitää korottaa ihan joku näistä päivistä. Googlasin tuota OwnIndexiä ja sieltä löytyi monta mielenkiintoista selitystä tuosta arvosta. Arvolla 47 olen nyt noussut ekaa kertaa kuntokategoriaan “Very good”, kunhan huomioi merkittävän korkean ikäni tuoman kompensaation. Tavoite tarttee kuitenkin virittää yli 51, jotta arvosanaksi saadaan “excellent”.

Perjantaina 27.5. kävimme Jaanankallioilla. Mukana veljet Pete ja Jukkis. Kiivettiin kolmea eri reittiä, joskaan en tätä kirjoittaessa muista kuin yhden nimeltä: Rev it up. Liidasin sen illan päätteeksi luonnollisilla ja hyvältä tuntui.

Lauantainaamuna käytiin veli Puhan kanssa hakemassa kajakki HKK:n majalta ja suuntasimme kohti Kerkesix melontakeskusta. Siellä odottelikin jo iso joukko veljiä. Hilpeissä tunnelmissa lähdimme melomaan kohti Knapperskäriä, joskaan emme menisi lähimainkaan suorinta reittiä. Pakollisen kauppapysähdyksen jälkeen (playtä ei löytynyt!) matka jatkui.

Osa porukasta teki pitkän voimaharhautuksen, osan siirtyessä lyhyintä mahdollista reittiä kohti majoittumisfasiliteetteja. Ilta kului lähinnä vatsalihastreenejä tehdessä, sen verran paljon tuli notskin ympärillä naureskeltua. Vaikkei saaristokaupasta Playtä löytynytkään, niin Veli Iltsu oli sitä kuitenkin varmuuden vuoksi litran verran mukaan varannut. Tällä kertaa sekoituksesta tuli “Play with with”.

Sunnuntaina herätys seitsemän pintaan ja aamupuuron jälkeen kajakkien nokat kohti KSX-melontakeskusta, jonne saavuttiin noin puolentoista tunnin melonnan jälkeen.

Äärinmäisen erinomainen viikonloppu. Kiitos kaikille osallistujille. Tarkempi raportti ilmestynee jonkun innokkaan toimesta kerkenettiin lähiaikoina.
[Päivitys 1.6. Veli Jappehan sen kirjoitti ja se löytyy täältä]

[Edit 13.8.2011 linkki Kerketarinaan päivitetty KSX leiska #5 tultua tuotantoon]

Tänään oli kolmas kurssipäivä melonnan alkeiskurssilla, jossa touhusin apuohjaajana. Veli amiraali Slotte pyysi minua melomaan kaksikossa yhden oppilaan kanssa. Hyvää ratkaisussa oli se, että olen Veli Puhan ja noiden maanmainioiden KSX-veikkojen kanssa lähdössä melomaan viikonlopuksi ja otan silloin mukaan kaksikon. Nyt tiedän suurin piirtein miten se toimii. Huonoa tämän iltaisessa ratkaisussa oli se, että melominen tapahtui nyt etumaisena istuneen oppilaan määräämällä tahdilla; vedot olivat lyhyitä, ja töitä tehtiin käytännössä pelkillä käsillä. Keskisyke jäi naurettavan alhaiseksi (109), joten tämäkin päivä kirjataan levoksi. Kilometrejä sentään kertyi jokunen, kenties 8 kappaletta.

Tänään oli ohjelmassa suunnistusta, joten kiskoin ylleni suunnistusasun ja sovittelin jalkaani uutuuttaan kiilteleviä suunnistuskenkiä. Tämän pidemmälle en suunnistuksessa sitten päässytkään, koska yksi hevosista oli karannut aitauksestansa ja oli ahmimassa itsensä pulleaksi ladossa. Moisesta ahmimisesta saattaa seurata toinen toistaan karseampia juttuja, joten peruin ilta-aktiviteetit ja jäin kotiin päivystämään. Tallipojan ominaisuudessa mitään en olisi osannut tehdä, mutta olin kuitenkin paikalla, jottei veli Saara joutuisi liian kovan paikan eteen.

Tätä kirjoittaessa kopukka on kotiarestissa ja minä murjotan kun en päässyt suunnistamaan. “Elämä tallipoikana on raskasta”, kuten eräs suuri ajattelija on kerran lausunut.

Maanantaina alkoi melontakurssi, jossa touhuan apukouluttajana. Kurssilaisia oli 4 kappaletta ja apukouluttajia suurin piirtein saman verran

Eilen oli lyhyt teoriaosuus, sitten kierreltiin HKK:n tilat, valittiin pulkat ja lähdettiin vesille. Varsinaista melontaa ei tullut kuin pari kilsaa, korkeintaan, joten eilinen päivä merkataan lepopäiväksi/venyttelyksi. Kyllä tuollainen rauhallinen melonta käy hyvin ylävartalon venyttelystä, joka tuli tarpeeseen viikonlopun treenauksen jälkeen.

Tänään olisi kurssin kakkososuus, mutta sinne en kerkeä. Illalla on nimittäin suunnistusta ja jonkin verran domestisia vastuita täytettävänä. Melontakurssin kolmas osuus on torstaina.

Kun viime yönä sain vielä revittyä noin kahdeksan tuntia unta unipalloon, niin tänään lienee virtaa hyvin pattereissa.

Ensi viikon treenaus näyttää aika melontapainotteiselta. Olen apukouluttajana merimelontakurssilla maanantaina, tiistaina ja torstaina, joskin taidan joutua perumaan tiistain osallistumisen domestisten vastuiden takia.

Maanantai – melontaa
Tiistai – melontaa/?
Keskiviikko – lepo (kamatalkoot)
Torstai – melontaa
Perjantai – jokohan vihdoinkin olisi pyöräilyä…..
Lauantain – melontaa
Sunnuntai – melontaa

Lauantai ja sunnuntai olisi tarkoitus mennä melomaan KSX-veljien kanssa. Sellainen viikonlopun trippi Espoon saaristoon. Näillä näkymin veli Puha on lähdössä messiin, kunhan saadaan logistiset järjestelyt hoidettua kunnialla.

Kalliokiipeilyä kaksi päivää Valkealassa. Yläköysittely oli kielletty by Veli Suurhollola, joten liidausta ja kakkosena menoa kaksi päivää. Lauantaina aloitettiin kiipeily joskus kymmenen paikkeilla ja iltaan jatkettiin varmaan jonnekin seisemän paikkeille. Sunnuntaina kiivettiin reilu kolme tuntia. Nyt on sormenpäät hellänä ja käsivarret naarmuilla.