Apon Treenipäiväkirja

Harjoitus lyhyesti:
- 1:57
- KS 142
- 43,5 km
- 1331 KCal
- RI 294

Oltiin KSX-veljien Jukkis ja Arde kanssa Nuuksion seinällä. Kiivettiin niitä vasemman reunan reittejä, greidit ovat siinä 5+ paikkeilla. Yläköysittelyä, tänään ei liidattu. Ne oli taas aika haasteellisia ja kivi oli kovaa ja terävää. Veli Tomihan tietää kertoa, että Posion huijari käy viilaamassa reittejä öisin, jotta kiipeilykengät käyvät paremmin kaupaksi.

Paikalla oli myös joku jyväskyläläinen heebo, johon olen törmännyt Korouomassa viime talvena. Pieni maailma, hän aina silloin tällöin käy kiipeilemässä veli Mikon kanssa.

Huomisesta torstaista on näillä näkymin tulossa välipäivä. KSX touhuaa varainhankintaa, johon olen lupautunut mukaan, joten treenit jäänee väliin.

Perjantaina olisi sitten tarkoitus mennä taas seinälle kiipeilemään.

Lauantaina lienee vuorossa pyöräilyä, aamupäivällä.

Sunnuntai on tätä kirjoittaessa vielä vähän auki, kenties parin – kolmen tunnin pyörälenkki olisi paikallaan.

Kirjoitan viime viikon yhteenvedon, kunhan puran sykemittarin tiedot PC:lleni.

Veli Jukkiksen kanssa Nouxissa seinällä. Sekä liidiä (Indiana Jones) että yläköysittelyä. Seinä erinomaisen hyvässä kunnossa (=kuiva), aurinko paistoi ja oli lämmintä. Todella erinomainen loppuiltapäivä ja kiipeily kulki viime kesään nähden todella hyvin – talviharjoittelusta on ollut hyötyä.

Seuraavan kerran näillä näkymin perjantaina.

Oikean jalan päkiä edelleen surkeassa kunnossa, joten uinti, pyöräily tai juokseminen ei tule vielä kysymykseen.

Huomenna pitäisi mennä kiipeilemään, mutten ole ihan varma miten jalkani toimii. Päätös tarttee tehdä varmaan huomisaamuna. Ulos oltais näillä näkymin menossa, jos vaan jalka yhtään kestää.

Tänään päätin sitten tehdä tikapuu-treeniä. Tavallaan jatko eiliselle, sillä vedän leukaa tikapuun kiinnikkeessä riippuen. Tänään tein 4 sarjaa tikapuun kiipeämisiä ilman jalkoja. Se on aika kova treeni eikä oikeastaan varmaan sovi näin pullukalle.

Sain jälleen yllytettyä koko perheen kokeilemaan tätä harjoitusta, joka ei ihan helpoimmasta päästä. Suosittelen, tiettyä varovaisuutta noudattaen, koko perheelle. Nouse ylös pelkkiä käsiä käyttäen sen verran mikä mukavasti kulkee ja sitten laskeudu takaisin alas pinna kerrallaan.

Teen vielä illan ratoksi jokusen vaakaharjoituksen. Tähän tarvitaan tavallinen henkilövaaka, joka nostetaan suurin piirtein silmien tasolle, jotta mittari näkyy. Peukut eteen ja muut sormet taakse. Sitten luja puristus molemmilla käsillä, mittari kertoo puristusvoiman. Hyvä harjoitus, jonka kehittyminen on helposti nähtävissä suoraan mittarista.

PS. Pahoitteluni Veli Tero, en kuitenkaan tehnyt suosittelemaasi harjoitusta. Ei varmaan pitäisi kysyä neuvoa, jos ei aio sitä noudattaa…

Päivä meni pääsääntöisesti rakkoja parannellessa. Vasen jalka on nyt käyttökelpoinen, mutta oikea on vielä aika surkea. Jätän tiistain suunnistuksen valitettavasti väliin.

Tein eilen 6 sarjaa leuanvetoja (4*vastaotteella + 2*myötäotteella) sekä 5 sarjaa punnerruksia. Ei varsinainen kuntopiiri, mutta parempi kuin ei mitään.

Minun oli tarkoitus tehdä myös vatsaliikeet, mutta veli Jukkis muistutti, että lihakset kasvavat levossa, joten annoin niille mahdollisuuden kasvaa.

Vastaotteessa peukalot ovat vierekkäin (tai “sisäpuolella”), myötäotteessa peukalot ovat ulkopuolella. Neutraaliote on silloin kun peukut ovat ylöspäin, kuten esim jäähakut kädessä leukaa vedettäessä.

Hups, eilinen Pikkumusta sokaisi tajuntani hetkellisesti ja perjantain treenit jäi dokumentoimatta. Olen rankaissut kättä, joka teki virheen ja tässä on myöhäsyntyisesti perjantain treenit.

Olin kiipeilemässä veli Jukkiksen kanssa Kumpulassa perjantai-iltapäivällä. Olin siellä toista kertaa ja jälleen jäi vähän outo maku paikasta. Jostain syystä en osaa oikein kiivetä niitä reittejä, 4+ ja 5- reitit on tosi vaikeita yläköydellä. Tosin, mulla oli voimakas univelka edelliseltä yöltä, ja – seli seli – kaikkea muuta sellaista.

Tapanilassa reitit on jotenkin …. suoraviivaisempia. Eli kiipeämäni reitit menevät suurin piirtein suoraan ylöspäin eikä useinkaan tartte kerätä itseään jonkun otteen ympärille, jotta ulottuisi kurottamaan seuraavaan otteeseen. Kumpulassa reiteillä on enemmän sivuttaissiirtymisiä ja usein otteiden väli on pidempi mitä Tapsussa. Tätä en kirjoita ollakseni kriittinen, päinvastoin, on varmasti kehittävää kiivetä erilaisia reittejä. Se on myös kohtuullisen turhauttavaa, kun kiipeäminen ei ole yhtä helppoa mihin on jo tottunut. Yrityskonsulttia lainatakseni, siirryimme veli Jukkiksen kanssa pois mukavuusalueeltamme.

Veli Jukkis kiipesi mahtavasti. Ehdotinkin hänelle, että hänen pitää ruveta kiipeämään jonkun paremman seurassa.

Harjoituspäiväkirjaan merkkaan yläköysittelyä, reittigreidit 4..5-.

Pikkumusta nyt kävelty. Pikkumusta kuuluu mustaan perheeseen, jonka muut jäsenet ovat Sysimusta Satku sekä Mäkimusta. Tässä varsin subjektiivinen raportti ensimmäisestä Pikkumustasta.

Aamulla kiihkeä varustautuminen koitokseen: meetwurstileivät reppuun, pari energiapatukkaa, kolmisen litraa nestettä unbottleen, varasukat ja -linerit sekä pakollinen lihapiirakka, jota ilman kävelystä ei näytä tulevan yhtään mitään. Lihapiirakan syvimmästä olemuksesta kävelysuorituksissa voit lukea lisää täältä.

Suoritusasusteeksi puin KSX suunnistuspaidan ja -housut (“rikoo on riskillä ruma”) ja lopuksi kävin hyvästelemässä hereillä olevat perheenjäsenet. Jumalaisen kaunis vaimoni tokaisi: “Sä näytät ihan batmanilta.” Valittavasti en kysynyt että 60- vai 80-luvun sellaiselta. Veli Tankulle sanoin, että mä olen batman ja sä voit olla Robin, johon viisivuotias tokaisi: “MÄ olen bätmän, sä voit olla Robin.” Illalla kotiin tultuani se kävi vielä sanomassa, että “Robin on ihan hyvä, sillä on moottoripyörä.” Niinpä niin. Mistäs minä olinkaan jaarittelemassa, ai niin, siitä kävelystä…..

Varsinainen käkäily aloitettiin puolen yhdentoista jälkeen Pirttimäen ulkoilualueelta. Tarkoitus oli kävellä Reitti2000 luoteislenkki välillä Pirttimäki-Solvalla-Nuuksio-Salmi-Luukkaan ulkoilualue-Pirttimäki. Matkaa ei ole tätä kirjoittaessa mitattu, mutta se lienee aika lähellä 50 kilsaa, ehkä vähän alle.

Meitä lähti seitsemän + koira innokkaina kohti Paratiisia, jossa olisi ensimmäinen huoltopiste. Kaljalle Veijo Esson baariin soi kannustavasti, kuten aina tällaisissa taphtumissa. Miksi? Vastaus tähän kysymykseen tulee myöhemmin tässä raportissa.

Pirttimäki – Solvalla väli on hyvää pururataa ja välille mahtuu useampikin pikkujyrkkä mäki. Nuuksion maisemat ovat mahtavat ja siellä on aina mukava liikkua. Matkan ainut huoltopiste lähestyi vakaasti. Veli Iltsu oli järjestänyt mahtavan huoltoaterian: suolakurkkuja, Play kaakaomaitojuomaa, jotain ihme chilipähkönöitä (tai vast.) sekä Fanipaloja. Huollon erinomaisuus oli jälleen taattua KSX-laatua enkä hämmästyisi ollenkaan, jos jatkossa kaikkien suomalaisten huippu-urheilutapahtumien huoltopisteiden tarjoilu olisi identtinen. “Emännille kiitos” raikui metsissä innokkaiden kävelijöiden jatkassa matkaa kohti uusia seikkailuja.

Vaihdoin vaelluskenkien tilalle lenkkarit, sillä ajatuksella, että koska olen jokusen vuoden ajan kärsinyt rakoista, niin kenkien vaihto tässä vaiheessa hidastaisi rakkojen kehittymistä. Tämä vaihto lienee tuhoutumiseni siemen.

Ei nimittäin tarvinnut kovin kauaa kävellä, kun sekä kantapäät että päkiät alkoivat oireilla. Ensin rauhallisesti, sitten yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kun päästiin Rinnekodin paikkeille, vaihdoin kuivat sukat ja linerit ja laitoin rakkolaastarit päkiöihin. Rakkolaastarilla ei todennäköisesti ollut mitään merkitystä, tulipahan laastarin viereen vielä komeapi rakko. Viimeiset 10 kilsaa oli sitten vetten päällä kävelyä, kunnes vasemman jalan päkiä rakko poksahti ehkä viisi kilsaa ennen Pirttimäkeä. Yritin kävellä päkiöitä säästellen, jolloin tietysti sain aikaiseksi jännittäviä rakkoja kantapäihin. Tätä kirjoittaessa nimenomaan kantapäät ovat surkean näköisiä.

Jotenkin sieltä vaan kömmittiin Pirttimäkeen illan alkaessa pikku hiljaa hämärtyä. Kello lienee ollut jossain puolen yhden paikkeilla. Sykemittarin tietoja en ole vielä purkanut koneelle, päivitän ne tiedot tänne myöhemmin.

Ps. Illalla Ozzy Osbournesin sänkyyn (jalat sen verran kehnossa kunnossa, ettei kävelyä voi millään muulla termillä kunnolla kuvata) ja Veli Saara kysyi, että mitä järkeä tuossa on? Tähän kysymykseen, samoin kuin aikaisemmin tässä juttussa esitettyyn kysymykseen vastaan Harikka (muistaakseni) -mainoksen sanoin: “If you have to ask the question, you wouldn’t understand the answer.”

[Edit 13.8.2011 Linkkejä KSX sivulle päivitetty Kerkeleiska #5 tultua tuotantoon]

Tässä on jo jonkin aikaa ollut pienessä mielessäni epäilys, että treenaan mun kovat lenkit liian hiljaa. Minulla on teoriassa noin joka viides harjoitus reipas, jolloin syke nousee jonnekin 150-170 välille, maksimisykkeen käydessä korkeammallakin. Tuollainen 40 minutin harjoituksen keskisyke on siis välillä 155-165 lyöntiä, joskus kovempikin.

Vielä esim. vuosi sitten olin seuraavana aamuna ihan poikki, eikä kone meinannut käynnistyä millään. Nyt en enää muista milloin on viimeeksi tuntunut siltä. Mieleeni olikin hiipunut epäilys, että treenaan kovat liian löysästi.

Selvittelin asiaa alkuviikosta ja nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että kovaa tai reipasta lenkkiä seuraavana aamuna leposykkeen pitäisi olla vähän koholla. Jos on, edellisen päivän harjoitus on ollut riittävän reipas. Jotenkin olen taas luistanut tuosta aamusykkeen mittaamisesta, mutta nyt aion jälleen ryhdistyä.

Ainoastaan intervallitreenien jälkeen on tuntunut siltä, että nyt riittää kovat treenit vähäksi aikaa, mutta yleensä sekin tunne menee ohi vuorokaudessa. Talven peruskuntoharjoittelun aikana intervallien teko on jäänyt aika vähille, joten pikkuhiljaa on aika kaivaa tämä erinomainen, joskin aika epämiellyttävä, harjoitusmuoto esiin.

Valitettavasti. Sen verran työasiat häiritsevät, ettei ollut mitään mahdollisuutta keretä tänään pyöräilemään. Kello on kohta puoli kaksitoista ja vielä on ainakin tunnin verran töitä jäljellä. Taidan painua koisimaan ja herään sitten viiden jälkeen aamulla tekemään matskut valmiiksi.

Työasioista ei sen enempää, sillä olen luvannut itselleni, että en kirjoita kahdesta aiheesta: työasioista tai politiikasta. Ja lupauksille pitää olla uskollinen.

Huomenna kiipeilemään kanssa veljien Jukkis, Jappe ja Iltsu.