Apon Treenipäiväkirja

Tänään oli vuorossa pitkästä aikaa kuntopiiri. Tein punnerruksia, jalkakyykkyjä ja vatsalihakset (vatsa- ja vastarutistukset sekä vinot).

Helmikuu on nyt sitten harjoituksellisesti puikkarilla. Päätapahtuma oli – ilman muuta – viikon jääkiipeilyreissu Norjan Rjukaniin. Sykemittaria pidetty hyllyllä tavallista tukevammin, joten varsinaista yhteenvetoa en tältä kuulta aio tehdä.

Minulta on nyt muutamaan kertaan kysytty että miten treenaus on vaikuttanut. Erinomainen kysymys, johon en osaa ihan tarkalleen vastata. Lihaskunnossa on selkeää edistymistä tapahtunut (esim. leuanvedossa), mutta pitkäkestoisemmasta suorituksesta ei ole kunnollista dataa. Pitäisi kai vihdoinkin lunastaa lupaus kuntotestin pitämisestä. Pitänee keskustella asiasta tarkemmin veli Iltsun kanssa.

Tästä päivästä muodostui lepopäivä. Kevyttä patsastelua luistinradalla junioria luistelemaan opettaessa. Muutoin domestiset vastuut painoivat raskaasti päälle. Huokaus.

Viikko kokonaisuutenaan ihan kelvollinen:
- 25 km hiihtoa
- 8 (?) kilsaa luistelua
- seinäkiipeilysessio Tapsussa
- pelastusuintitreeni + testi
- päivä laskettelua Tahkolla (vähintään ulkoilua, jos ei nyt ehkä ihan treeniä)

Muut numerot saavat jäädä mainitsematta, kun sykevyö ei ollut käytössä kertaakaan koko viikon aikana. Mahtaa sykevyötä harmittaa.

Ensi viikko kokonaan auki, muotoutunee alkuviikon työkiireiden perusteella. Pari viikkoa oltu poissa toimistolta, joten kaikenlaista jännittävää saattaa olla edessä.

Illalla oli ohjelmassa vielä Kerkesixin hallitreeni. Sessio oli kaksiosainen: ekana harjoiteltiin pelastusuintia ja tehtiin pelastusuintitesti. Sitten saunaan lämmittelemään ja takaisin altaaseen regulaattorin ja pullojen kanssa. Jouduin pakenemaan paikalta veli Puhan kanssa ennen kakkososion alkua, mutta veli Flash lupasi järjestää uuden tilaisuuden.

Eka osio oli taiturimaisesti isännöity vel iIltsun toimesta. Harjoitukset olivat tosi mielenkiintoisia. Opin pelastushypyn lähtökorokkeelta ja useita eri tapoja kuljettaa pelastettavaa. Jälleen kerran erinomainen KSX-tapahtuma.

Pelastusuinnin kulku on seuraava:

1. pelastushyppy
2. 25 metrin pelastusuinti (katse pelastettavaan)
3. 10 metrinsukellus
4. 15 metrin uinti (vapaavalintainen tyyli)
5. kosketus altaan päätyyn, josta sukellukset pääedellä metristä 2 rengasta + hellynukke
6. hellynuken kuljetus 50 metriä

Maksimiaika suoritukselle on 3:40. Uin testin aikaan 3:07.

[Edit 13.8.2011 Linkki Kerkenetiin päivitetty KSX-leiska #5 tultua tuotantoon]

Lapsilla hiihtoloma ja viikko mennyt minultakin lomailun merkeissä. Huoli pois, jotain pientä sitä on kuitenkin keretty treenaamaan.

Maanantaina oli muistaakseni pääsääntöisesti lepopäivä, taisin tehdä tunnin lumitöitä, mutta en muista ihan tarkasti.

Tiistaina ajettiin Kuopioon ja illalla kävin hiihtämässä noin 5 kilsaa.
Keskiviikkona oltiin Tahkolla laskemassa mäkeä. Illalla hiihdin vielä noin kympin.
Torstaina oltiin retkiluistelemassa, siihen paloi aikaa noin tunnin (matkaa tosi vaikea arvioida jäällä, kenties noin 8 kilsaa).
Perjantaina hiihtämässä, taas noin kymppi.

Tänään lauantaina-aamuna Tapsussa veli Jukkiksen kanssa. Useita reittejä yläköydellä ja liidaten. Aamu huipentui siihen harmaaseen reittiin, joka lähtee voimakkaasti negana siinä sisääntulon kohdalla. Vähän oli kuitenkin puhti poissa, johtuen varmaan erityisesti eilisen hiihtolenkistä, kädet ovat aika väsyneet.

Nyt illalla olisi vuorossa vielä kaikenlaista vesipeuhua; altaassa pitäisi olla pullot ja maski, joita pääsee testaamaan. Jep, kyseessä jälleen nuo mainiot KSX-veljet.

Lauantaina oli siirtymäpäivä Norjasta takaisin kotosalle. Ei treeniä.

Sunnuntaina kotiin noin puolilta päivin. Iltapäivällä noin puolitoista tuntia lumitöitä, josta saa kirjattua pienen treenin. Sykemittaria ei ollut matkassa, kuten ei Norjassakaan, joten jätän viikon lukemat kirjaamatta.

Perjantaina oltiin jälleen A-sektorilla. Tumput olivat aika väsyneet torstain pitkästä kiipeilypäivästä. Päätettiin ihan sovinnolla, että päivästä tehdään yläköysipäivä. Kiivettiin paria aika pystyä seinää.

Maanantaina oltiin siellä mäessä. En silloin tiennyt putouksien nimiä, joten ne tulevat tässä:

• minidisken – liidaten
• klassisk4 – yläköydellä
• julefossen putouksen yksi reiteistä (kenties julevask) – liidaten

Ohessa muutamia kuvia Rjukanista.

Ensimmäisen päivänä oltiin Swingfossenilla, siinä mutkassa aivan tien vieressä. Liidausta käynnissä.

Tämä kuva on otettu sillalta, joka johtaa voimalaitokselle. Putouksen päälle rakennettiin yläköysivarmistuspiste ja jokainen laskeutui vuorollaan alas.

Veli Pete liidaa ensimmäistä pidempää reittiä, noin kolmen köydenpituista nousua.

Tässä on kuva viikon pääreitistä, Fabrikkfossenista.

Lopuksi kuva veli Leilasta, joka on juuri saanut reitin liidattua A-sektorilla.

Jälleen veli Peten kanssa seinällä heilumassa, tällä kertaa vuorossa oli Fabrikkfossen. Kiivettiin sitä noin 5 köydenpituutta. Ei päästy toppaamaan, sillä aika loppui kesken. Ja vähän energiakin. Yhteisellä päätöksellä jätettiin viimeinen pätkä väliin.

Käsittämättömän pitkä putous, tasaisesti noin kolmosen greidiä. Homma toimii seuraavasti. Liidaaja lähtee seinälle ja kiinnittelee jääruuveja sopivaksi katsomiin paikkoihin. Ruuvien laittaminen riippuu monesta asiasta: jää laadusta, seinän vaikeudesta, kiipeilijän osaamisesta. Veli Peten kanssa todettiin hetki sitten, ettei kumpikaan ole kertaakaan tällä viikolla tipahtanut köyden varaan. Ruuviin putoamisen ensimmäinen sääntöhän on, ettei ruuviin saa pudota…. Varmistaja pitää köydet tiukkana. Me käytimme ns. puoliköysiä, eli kiipeillessä käytössä on kaksi eri köyttä. Köysien paksuus on 8,5mm ja molemmat ovat 50 metrisiä. Puoliköydetkulkevat eri reittiä, joten nyrkkisääntönä klipataan aina vuorontellen eri köydet. Klippaus tehdään siten, että ensiksi kierretään jääruuvi seinään, johon kiinnitetään jatko. Tähän jatkoon klipataan köysi.

Minä olin aloitusvuorossa tänään. Alkupätkä oli tosi helppoa ja kiinnitin vain yhden ruuvin matkalla. Enemmänkin niitä olisi varmaan voinut laittaa, mutta kiipeily tuntui helpolta ja siksi vauhtia riitti. Meillä oli Peten radiopuhelimet käytössä, joten varmistaja kertoi liidaajalle paljon köyttä on jäljellä. Kun köyttä on jäljellä enää muutama metri rakennetaan ständi, eli välivarmistuspaikka. Minä rakennan ständin siten kuin Pete sen minulle on opettanut: ruuvi seinään, ruuviin kiinni lukollinen sulkurengas, siansorkalla toinen puoliköysistä kiinni sulkkariin. Sama kuvio toiselle puoliköydelle. Kolmas ruuvi kiinnitetään seinään ja siihenkin laitetaan ruuvillinen sulkurengas. Molemmat köydet kulkevat tämän sulkkarin läpi ja kakkosena tuleva varmistetaan sitä ruuvia vasten. Ständejä voi rakentaa monella eri tavalla. Esimerkiksi Veli Leila varmistaa itsensä slingeillä kahteen eri ruuviin.

Kun ständi on valmis, annetaan kakkosena tulevalle lupa kiivetä. Liidaja varmistaa kakkosena tulevaa ja kerää köyden eteensä joko jalkojen päälle mielummin varmistusköysien päälle. Aikanaan kakkonen kömpii ständille ja klippaa itsensä kiinni johonkin ruuviin. Sitten kakkosena tulleelle annetaan kaikki ruuvit ja jatkot. Kakkonen lähtee nyt liidaamaan, jolloin ekana ständille tullut varmistaa häntä. Näin molemmat saavat levätä, köydet kulkevat näppärästi ja meno on joutuisaa.

Tänään siis kiivettiin ilmeisesti viisi köydenpituutta edellä kuvatulla tekniikalla. Alppilähdöstä oli jälleen hyötyä, sillä olimme seinällä ensimmäisenä ja saimme valita omat kiipeilylinjat ja vauhdin. Varsinkin puolivälissä seinää jää lohkeili aika holtittomasti. Vajaa puoli tuntia meidän jälkeemme paikalle rynni kaksi muuta köysistöä. Parhaimmillaan seinällä eteni viisi eri köyttä. Veljet Leila ja Jones olivat tänään ainoat jotka toppasivat reitin, muut kääntyivät pois aikaisemmin. Kenties osittain myös tippuvan jään takia. Lopuksi laskeuduimme seinän oikealla puolella olevista puista alas (tuplaköydet puunympäri).

Putous oli tämän viikon kiipeilysession pääseinä. Siitä jäi todella hyvät fiilikset. Seinä on riittävän pitkä ja sopivan helppo noin pitkäksi putoukseksi. Seinälle meno on sinänsä pieni harjoitus, sillä parkkipaikalta kiipeilyn aloituspisteeseen menee varmaan tunnin verran ankaraa kapuamista kivikossa ja juurakossa. Illalla nukkumatti tulee varmasti ajoissa kylään.

Huomisen päivän ohjelmassa on varmaan A-sektori, jossa on yhden köyden mittaisia reittejä. Kenties liidataan, mutta todennäköisesti kiivetään vähän vaikeampia reittejä yläköydellä. Kiipeilyviikon viimeinen päivä ja varmaan vähän vajaa sellainen, sillä iltasella tarvitsee käydä vielä kaupassa ja mökki pitää siivota ennen lauantainaamun aikaista lähtöä kohti kotia.

Aamulla puolen kahdeksan paikkeilla Passatin nokka kohti putouksia. Oli kylmää ja tuulista. Veli Peten kanssa kolmen köydenpituuden mittaiselle reitille (Lettvann, “helppo vesi”). Pete liidasi ekan ja vikan pätkän, mä keskimmäisen. Erinomainen harjoitus. Peten kanssa oli harjoiteltu Korouomassa ständin rakentelua, mutta nyt oltiin ensimmäistä kertaa pelipaikoilla, joilla väliständin käyttö oli välttämätöntä. Putous päättyy (tai oikeammin alkaa) lähelle tietä, Swingfoss-putouksen lähelle. Putoukselle päästiin jättämällä auto sillan viereen parkkipaikalle ja kävelemällä polkua pitkin alas ja jokea seuraillen putoksen juurelle.

Kannatti jälleen olla ajoissa paikalla, ennenkuin päästiin kiipeämään niin samalle reitille oli jo toinen pari tunkemassa. Brittisotilaat, nuo vanhat tuttavuutemme, hyökkäsivät samoille putouksille kohta meidän jälkeen.

Huomenna on tarkoitus mennä putoukselle, jonka nimi on varmaan Fabrikkfossen. Se on 5-7 köydenpituutta, tasoltaan kolmosta tai nelosta. Kävimme iltapäivän päätteeksi katsomassa miten sinne pääsee. Tetsaamista vähän edessä, sillä autolla ei pääse ihan viereen.

Tänään lopetettiin ajoissa, ja lepäillään huolellisesti, sillä huomenna on pitkä päivä. Pelkkää kiipeämistä odotettavissa varmaan 5-6 tuntia ja sen jälkeen on vielä laskeuduttava sieltä alas. Laskeutuminen todennäköisesti tuplaköysillä putouksen oikealla puolella olevista puista.

Tänään oltiin alkuiltapäivään saakka A-sektorilla. Veli Peten kanssa tahkottiin yhtä liidiseinää aika huolella. Aamulla oli kylmää ja ekat kiipeilyt eivät oikein sujuneet. Jää oli kovaa, tosi kovaa, tosi tosi kovaa ja siitä kuului silloin tällöin inhottavia paukauduksia. Itseluottamuksen puute – tai terve itsesuojeluvaisto – piti huolen siitä, ettei topattu reittiä aamulla.

Paikalla oli melkoisesti englantilaisia yhdenmukaisessa varustuksessa. Eräs norjalainen kiipeilijä nimitti porukkaa “whole english army”. Siltä se vähän myös vaikutti. Tungosta riitti, mutta kun oltiin ajoissa niin päästiin (melkein) sille seinälle minne haluttiin. Neljä tyyppiä oli kerennyt sinne ennen meitä ja olivat miehittäneet juuri sen seinän mitä veli Peten kanssa oli tarkoitus kiivetä. Noh, seiniä löytyi lisää vaikka kuinka paljon, joten siirrymme seuraavalla putoukselle. Välimatkaa seinien välillä oli varmaan noin 20 metriä.

Iltapäivällä siirryttiin sillan viereen, johon viritimme yläköyden. Varmistaminen reitin päältä ja pudotusta vajaa 50 metriä. Hyvä tapa lopettaa päivä.

Huomenna mennään useamman köydenpituuden mittaiselle reitille. Siinä saattaa mennä koko päivä.

Tänään oli pakkasta varmaan kymmenen astetta, ehkä enemmänkin. Iltapäivällä aurinko oli lämmittänyt ilmaa, mutta seinällä lämmöstä ei päästy tänään nauttimaan, sillä koko päivän kiipeiltiin varjoisilla seinillä.

Tänään kiivettiin kolmea eri putousta: liidausta, kakkosena menoa ja yhtä yläköydellä. Jälleen erinomainen päivä.

Huomisen pelipaikat on jo käyty katsomassa. Olemme menossa A-sektorille. Siellä on useita putouksia muutaman parin sadan metrin matkalla. Jäätilanne ei sielläkään ole ihan parhaimmillaan, mutta kiivettävää riittää useaksi päiväksi.

Ylihuomenna olemme todennäköisesti menossa multipitch-reitille, todennäköisesti noin 3 köydenpituuden mittaiselle reitille. Näitä kiivetään siten, että ensimmäinen (eli liidaaja) rakentaa välivarmistuspaikan (“ständin”) ja varmistaa kakkosena tulevan siihen. Kakkonen liidaa seuraavan köydenmitan, jolloin ykkösenä tullut varmistaa samalta ständiltä. Näin saadaan levättyä vuorotellen sekä nopeutetaan menoa.

PS. muistin edellisen postauksen jälkeen, että sähköpostilla ei pysty julkaisemaan kuvia, joten Veli Peten lähetykset eivät tule läpi. Yritän itse ladata muutaman kuvan tänne, mutta kännykkäyhteyden takaa tämä toimii niin hitaasti, että kuvat todennäköisesti ladataan tänne vasta ensi viikolla.