Apon Treenipäiväkirja

Sysimusta Satku nyt (puoliksi) kävelty. Valitettavasti vain puoleksi, sillä 53 kilsan huoltopisteellä nousin auton kyytiin. Jalkapohjat olivat jauhelihaa tässä vaiheessa.

Ohessa muutama sananen tapahtumasta.
Kokootuminen Kauniaisten uimahallilla klo 17.30. Tapahtuman pro-luonne tuli viimeistään siinä vaiheessa ilmi, sillä kaikille osallistujille oli oma infopaketti (huoltopaikat ja niiden aukioloajat, sekä puhelinnumerot) + T-paita. Järjestelyjen puolesta paketti on täysin kilpailukykyinen minkä tahansa vastaavan urheilutapahtuman puolesta. Kilpailukykyinen tässä yhteydessä on törkeää vähättelyä, sillä järjestelyt olivat erinomaiset!

Osallistujan kannalta tapahtuman logistiikka on kovin yksinkertainen: siirrytään moottorimarssilla 100 kilometrin päähän ja kävellään sieltä takaisin.

Lähtö oli vähän ennen kello 20.00. Lähtöä edelsi veli Japen inspiroiva ja kannustava puhe. Talsiminen alkoi sorateitä pitkin aika synkässä metsässä. Kuu ei ollut vielä noussut, joten ainut valonlähde oli (otsalamppuja lukuunottamatta) tähdet.

Talsimme noin 5 kilometrin tuntivahtia, eli aika rauhallista, mukavaa kävelyvauhtia. Kaikki alamäet (kaikki jotka julistettiin alamäiksi, mukana oli myös ns. negatiivisia alamäkiä) hölkättiin, joka toi mukavaa vaihtelua pikkuhiljaa tylsistyttäväksi muuttuvaan kävelyyn.

Lähtö – huoltopiste 1 (0-7 km)
Eka huoltopiste oli noin 7 kilsan päässä. Hyvin valittu paikka. Huolto oli valmiiksi nostanut kaikkien osallistujien nimikoidut huoltolaatikot tien penkalle, joten henkilökohtaiseen huoltoon ei tarvinnut uhrata juurikaan aikaa. Paikalla oli retkituoleja ja makuualustoja valmiiksi levitettynä. Lisää vettä Camelbakiin, lihapiirakka nassuun ja pari suklaapatukkaa repun ylätaskuun. Jo tässä vaiheessa vasemman jalan kantapää oli aloittanut vihoittelun.

Huoltopiste1 – huoltopiste 2 (7-22 km)
Seuraavaan huoltopisteeseen oli 15 km, eli pisin huoltoväli tällä reisulla. Säästääkseni vasemman jalan kantapäätä, aloin kävellä enemmän päkiällä. Matka maistui ja seura oli erinomaista. Huoltopisteelle tullessa satoi, mutta huoltokamat oli peitetty pressuilla, joten mitään vahinkoa ei tapahtunut. Sadetta ihmeteltiin useammankin eri kävelijän voimin, sillä meidän mielestämme silloin oli kirkas tähtitaivas. Henkilökohtaisesti epäilen, että tilaisuuden huolto oli virittänyt paikalle nurmikon sadettimen, jolla saatiin simuloitua sadekuurot. Jälleen lihapiirakan tuhoaminen sekä päälle meetvurstia. Kyllä jaksaa.

Huoltopiste 2 – huoltopiste 3 (22-33 km)
Seuraava huoltopisteeseen matkaa reilu kymppi, eli pari tuntia. Matkalla lisäsin vaseliinia pakaroiden väliin, koska “posket alkoivat punottaa”. Pari vähän hiljaisempaa hetkeä, pientä kulkijaa vähän nukutti. Oikean jalan kantapää aloitti pienen vihoittelun. Uni hävisi kyllä nopeasti, sillä yht´äkkiä vasempaan jalkaan tuli pistävä kipu, kuin olisin astunut naulaan. Kenka jalasta ja nopea tarkastus: kantapään rakko oli puhjennut. Teippiä päälle ja uuden kävelytyylin opettelu alkoi.

Yhtenä lukuisista Sysimustan Satkun erikoisuuksista mainittakoon veli Iltsun erinomainen kävelijöiden tsemppaus. Tällä kertaa Iltsu ei kävellyt, mutta hän hääri huoltopaikoilla ja – ennenkaikkea – matkalla. Minulle jäi vähän auki Iltsun soittama tsemppikappale, joka oli jostain Uuno Turhapuro -elokuvasta ja sillä oli jotain tekemistä Esson baarin kanssa.

Huoltopiste 3 – huoltopiste 4 (33-44 km)
Jostain syystä tästä huoltopisteestä ei ole oikein kunnollista muistikuvaa. Tauko oli lyhyt, siitä olen varma. Lisäsin varmaan vettä juomareppuun ja todennäköisesti ahmin lihapiirakan ja banaanin.

Huoltopisteeltä olin kävellyt noin puoli kilometriä, kun nyt jo tuttu pistävä kipu iski tällä kertaa oikean jalan kantapäähän. Päätin jättää teippaamatta, sillä kantapään taakse tulevat rakot – pravuurinumeroni – eivät tunnu välittävän teipistä hyvää tai pahaa. Vasemman jalan säären etureuna oli vähän kipeä, johtuen tuosta omintakeisesta päkiäkävelystä. Huokaus, ennuste 100 km kävelystä oli jo tässä vaiheessa hyvin, hyvin heikko.

Huoltopiste 4 – huoltopiste 5 (44-53 km)
Jälleen nopea huolto, varmaan ohi noin viidessä minuutissa. Jos muistikuvani on oikea, niin tällä huoltopisteellä ei satanut. Liekö huollon kasteluvesi hetkellisesti loppunut? Banaania, lihapiirakkaa ja meetvurstin pätkä, mitä muuta kävelevä mies voisi toivoa?

Huoltopisteeltä kävelty noin 500 metriä kun vasemman jalan päkiän rakkoja puhkeaa useampi kappale. Nyt kävely muuttui tosi kivuliaaksi ja tiesin, että seuraavalla huoltopisteellä on keskeytys tosi lähellä. Vasenta jalkaa en enää haluaisi laittaa maahan ollenkaan, sillä jalkapohja on kokonaan tulessa. Tauon aikana pääsee kudosnestettä kertymään eri tavalla kuin kävellessä ja siksi taukojen jälkeen tulee “osumia”? Vasemman jalan säären etuosa on kipeä, ja pahenee edelleen koska yritän välttää kantapäällä astumista. Satunnaiset alamäkien hölkät tekevät tosi hyvää. Tekisi mieli jatkaa, mutta huonolta näyttää. Noin 3 kilsaa ennen huoltopistettä teen päätöksen jättää leikin kesken, jottei koko ensi viikon harjoitukset jäisi väliin.

Keskeytys ja paluu tylsään arkeen
Spekulointia: Kympin olisin varmaan kävellyt vielä kipulääkkeillä, mutta sitten rakkojen palautuminen olisi kestänyt jo niin kauan, etten katsonut sitä aiheelliseksi. Enempää tuskin olisin näillä jaloilla kävellyt edes kipulääkkeillä. Henki on altis, mutta liha heikko. End-spec.

Tapahtuma oli aika mukava kokemus, varsinkin näin jälkikäteen muisteltuna Minun matkani, noin 53 000 askelta (askelpari), ei kerennyt vaiheeseen, jossa “sysimusta pimeys ehtii työntyä jokaisen mieleen” [lainas Kerkesixin sivuilta]. Sinne epäilemättä olisin päässyt/joutunut, jos jalat eivät olisi olleet mieltä viisaampia….

Jasemman jalan päkiän rakko on puhjennut ja tuplalinerit ovat ihan märkiä kudosnesteestä. Päkiä on käytännössä yhtä suurta rakkoa/mössöä. Kolmessa varpaassa on isot rakot. Kantapään rakko (=kaiken pahan alku ja juuri) on kaikkein kipein, eikä edelleenkään oikein ota painoa vastaan. Oikean jalan kantapään rakko on kipeä, mutta koska askellusta ei vielä tarvinnut muuttaa, niin muut vauriot ovat aika vähäisiä. Päkiä on arka, muttei kovin huonossa kunnossa. Joitain pieniä rakkoja varpaissa, muttei mitään merkittävää.

Järjestäjille ja organisoijille iso kiitos.

[Edit 13.8.2011 Linkki Kerkenetiin päivitetty KSX-leiskan #5 tultua tuotantoon]

Trackback URI | Comments RSS