Apon Treenipäiväkirja

Torstaina kuntopiiri: vatsarutistus-linkkari, askelkyykyt, punnerrukset. Siinä vaiheessa tuli kaksi uutta hevosta pihaan ja läsnäoloani kaivattiin muualla. Perjantaina jalat ja kädet vähän väsyneitä ja ehkä vähän vatsalihaksetkin.

Perjantaina kävin juoksemassa. 55min, ks 155, 683 kcal. Jalat sopivasti väsyneet. Juoksu kulki ensimmäistä kertaa tänä vuonna “hyvin” ts. ei tehnyt mieli kääntyä aikaisemmin takaisin ja – usko tai älä – nautiskelin koko hommasta.

Tässä on jo pitemmän aikaa tuntunut siltä, että pitäisi juosta cooperin testi tms., jolla voisi seurata myös juoksukunnon kehittymistä. Kerta viikossa juoksua ei kyllä juoksukuntoa erityisesti paljon kehitä, joten en odota mitään ihmetulosta tai -parannusta tulevina kuukausina. Silti, kiinnostaa tietää mitä kehitystä seuraavan vuoden aikana. Näillä näkyminen ensi vuodesta tulee “kertausharjoituksista vapaa” vuosi, joten reppujuoksut tms. testit joutuu järjestämään itse

Suurkiitos seuraaville, jotka ovat kommentoineet mun treenaamistani: Veli Pappa, Veli Tbay, Veli Pete ja Veli Mikko.

Iltapäivällä vietettiin tovi Bike Planetissa. Kävin koeajamassa Trek 6500, rungoilla 19,5″ ja 21″. Isompi sopii mulle selkeästi paremmin. Nykyinen uskollinen Trek on 19″ ja on vähän pieni. Kompensoin sitä pitämällä satulaa vähän väärässä asennossa.

Kun rungon koko oli selvillä, sitten alkoi eri pyörien vertailu. Trekin 6700 oli myös koeajossa. Sen hinta on jonkin verran kalliimpi, mutta mielestäni varustelutaso ei kuitenkaan vastaa tuota hinnan korotusta.

Jossain vaiheessa Mankku kysyi, että olenko harkinnut Bigfootia, eli 29″ (=rengaskoko). Bigfoot tai 29 on siis 29 tuuman rengaskoolla varustettu maastopyörä. Nishiki oli eka, joka toi sellaisen markkinoille, muistaakseni viime vuonna. Nykyisin noi kaksysit on hyväksytty myös kisoissa. Kaikki näkemäni kaksysit ovat hardtail eli jäykkäperäisiä. Ne soveltuvat paremmin maastoon kuin hybridit, mutta rakenteensa ansiosta niillä pääsee maanteillä kovempaa kuin mtb:llä. Alle voi huitaista vaikka kunnon slicksit, jos pelkkä maantieajo kiinnostaa. Tyyppi alkoi kiinnostaa, sillä täältä ajaa helposti puolisen tuntia ennenkuin pääsee kunnon maastoon polkemaan.

Koeajoin Nishikin Bigfoot X-29:n. Ei huono, ollenkaan. Kaksysin runkokoko on minulle (188 senttiä) 22-tuumaa. Viimeisenä pyöränä koeajoin Gary Fisherin Dual Sport 229. Ajoin sillä myös vähän poluilla ja juurakoissa. Vakuuttava peli. Erityisesti jos sitä vertaa nykyiseen jousittamattomaan ämteebeeheni. Listahinta pelille on noin 1300 eeroa, eli kohtuullisen arvokas peli.

Yhtenä vaihtarina tarkistin mahdollisuuden vaihtaa nykyiseen pyörääni etuhaarukan, jolloin selviäisin vähän halvemmalla. Ei onnistu, sillä vanhassa pyörässä putken halkaisija on tuuma ja nykyisin näyttää 150millinen olevan vakio.

Jos mä ostan jonkun uuden menopelin, niin lasku pitänee laittaa taas veli Petelle, jonka kommentit ovat käyneet minulle aikaisemminkin tosi kalliiksi…..

Rakas vaimoni nappasi autoni ja lähti hakemaan meille lisää hevosia, kun olemassaolevat eivät riittäneet mihinkään. Huokaus. Siksikin menee ohjelma uusiksi, kun on näitä domestisia vastuita. Teen etätyöpäivän himassa, eli en mene työpaikan salille. Samaten, en todellakaan aio ajaa Helsinkiin pelkästään melomaan (normaalisti ajan Håkanille suoraan töistä). Pitänee keksiä jotain muuta.

Jep. Kumma ajatusvirhe. Treeniohjelmassa oli 90 minsaa pyöräilyä, mutta mä lähdin ajamaan vain tunnin lenkkiä, sillä muistin tuon ajan väärin. Tunti ei sen puoleen kyllä tuntuu paremmalta, sillä meno oli vähän…niinku….. nihkeetä. 58 min, 19,6km ja ks 133.

Mahtava ilma. Tällä kertaa ei merkittäviä eläinhavaintoja. Pari viikkoa sitten vastaavalla reitillä tuli mäyrä vastaan.

Mä olen tässä jo jonkin viikon ajan kiukutellut kun Ylälepsämän (tms.) tie on ollut ihan mielettömän huonossa kunnossa. Se oli aikaisemmin sellainen öljysoratie tai hiekkatie, jonka päällä oli sitova pinta (ei, se ei ollut asfalttia). Se “rempattiin” muistaakseni kesäkuussa ja sen seurauksena tie on ollut uskomattoman surkea ajaa. Pehmeää soraa tosi paljon ja kun sorakokokin on iso, niin pyöräily on ollut sillä yhtä tuskaa. Käytännössä en ole ajanut sitä kuin kaksi kertaa tänä kesänä. Tullessani töistä kotiin näin paikalla asfaltinlevityskalustoa, joten tie varmaan asfaltoidaan. Noh, kun tietää, että “Lepsämän oma poika” käyttää sitä tietä töihin mennessään, niin ei ole varsinaisesti mikään yllätys, jos kunta on päättänyt investoida juuri siihen tiehen.

Yllätys on se, että tie oli niin pitkään surkeassa kunnossa. Rikoin polkupyörän takarenkaani sillä pätkällä kun ajoin siellä viimeeksi. Olen jo jonkin aikaa meinannut kirjoittaa tulikivenkatkuisen yleisöosastovuodatuksen tien surkeasta kunnosta.

Lepopäivä.

Eilinen ei oikeastaan väsytä. Viime viikko oli harjoitusmäärältään ja -rasittavuudeltaan aika kevyt, joten yksi reipas lenkki ei vielä tunnu. Pyöräilessä rasituksen varmaan huomaisi ainakin jaloissa.

Veli Pete – tuo superpartiolainen ja vuoriurho – houkuttelee Finlandia-maastopyöräilemään syyskuun 26. päivä ja tätä kirjottaessa tuntuu siltä, että varmaan lähden mukaan. Minä vuorostani pistin vahingon kiertämään ja aloitin houkutella Veli Jappea ja Veli Pappaa mukaan.
Pete suositteli tuohon eventtiin jousitettua etuhaarukkaa. Minun uskollinen Trek-pyöräni on sen verran karvalakkimallinen ja -ikänen, ettei siinä ole etujousitusta. Noh, onhan taas hyvä syy ruveta shoppailemaan.

Ehdotuksia katu-uskottavaksi maastopyöräksi?

Veli Papalla pyöriä on 4 tai 5, joten hänelläkin on vielä tallissa tilaa yhdelle…

PPeilyä vajaa tunti. Pari kilsaa aluksi ihan löysästi, sitten noin kolme varttia keskisykkeellä 160 ja lopuksi taas pari kilsaa rauhallisesti. Tuon reippaan pätkän keskinopeus oli noin 26 km/tunti. Ihan hyvin tuntinopeus, sillä reitti on kohtuullisen mäkinen.

Sunnuntaina oli taas ilo pyöräillä: 33,3 km keskisykkeellä 132. Ja maistui tosi hyvälle.

Viikko oli siis ensimmäinen kolmesta viikosta ja kaikkein löysin. Viikon statistiikka näyttää seuraavalta:

4 harjoitusta (perjantaiaamu ei ole mukana)
Käytetty aikaa 4:03
Pyöräilykilometrejä 55,8
1885 kcal (luvusta puuttuu kuntopiirin kulutus)

Nyt alkava viikko on vähän raskaampi, harjoituksia on suunniteltu 5 kappaletta, joista yksi reipas ja yksi pitkä.

Rauhallinen tunnin lenkki, 22,5 km. Ks 125. Hyvältä tuntui. Tosi tuulista, paikoin melkein myrsky.

Tänään sunnuntaina vastaava lenkki, ehkä jonkin verran pidempänä.

Kirkolta Kiljavalle johtava tie on edelleen poikki veden takia. Tien päällä noin 10 senttiä vettä. Alueella uskomaton haju. Sato tietty menetetty täysin, isot pellot ihan littanana. Tie on poikki noin sadan metrin matkalta. Ajoin koko matkan hyvin hitaasti, sillä ilta-auringon valossa en pystynyt arvioimaan veden syvyyttä joka paikassa. Puolittain odotin, että joku jättihauki hyökkää renkaiden kimppuun. Näin ei kuitenkaan käynyt, onneksi.

Viikko on keskiraskas. Yksi lyhyt kotimaan matka, joka ei vaikuta lepoon tai harjoitteluun.

maanantaina reipas pyöräily, esim tunti keskisykkeellä 150
tiistai – lyhyt reissu – lepopäivä
keskiviikko – pp 90 minsaa, ks 130
torstai – kuntopiiri/punttis sekä melonta 2h
perjantain – juoksulenkki 45 minsaa, ks 145
lauantai – uinti?, ks 125-130?
sunnuntai – pitkä pp, 2 h – ks 130

Jotain vikaa tuossa viikossa on, mutta en tiedä mikä. Muutokset hyvin mahdollisia.

Nykyinen löysä viikko on muuttumassa tosi löysäksi. Keskiviikko suunnitellusti vapaa ja ihan hyvä niin, sillä varsinkin jalkoja väsytti kuntopiiri + venyttelyt ja varmaan se juoksukin pitkästä aikaa. Eilen torstaina minun piti käydä lenkillä. Syystä tai toisesta simahdin työpäivän jälkeen hotellihuoneeseen ja harjoitus jäi väliin. Kompensoin sitä osittain siten, että tein aamulla joitain kuntopiiriharjoituksia ja venyttelyjä vajaan puolen tunnin ajan. Illalla lento takaisin Suomeen, joten illallakaan en pääse treenaamaan. Ozzy Osbournen sanoin “Mama, I’m coming home”.