Apon Treenipäiväkirja

Nyt on vatvominen loppunut 26″ ja 29″ välillä, sillä ostin tänään uuden pyörän: Trek 6500. Vaihdatin siihen paremman etuhaarukan. Kyllä kelpaa hurjastella.

Eka lenkki takana: ajelin umpimetsässä, metsäteitä, pururataa, hiekkatietä ja asfalttia. Hyvin pelitti kaikilla alustoilla. Noh, ei kai uusi pyörä muuta voi tehdä. Vaikkei se olisi edes toiminut hyvin, niin ei kai kukaan tunnusta huonoa ostaneensa….

Pyöräilyn kesto 1:07, 18,2 km, sk 127, rasitusindeksi 114. Säädöt hakevat vielä vähän paikkaansa, mutta eiköhän tuo pelitä jo nätisti MTB Finlandissa.

Kiitos koko perheelleni syntymäpäivälahjastani.

Huomenna pikatrippi Tampereelle ja illaksi kotiin: iltarastit ovat tässä lähistöllä ja ne voisi käydä katsastamassa.

Viime viikko ei mennyt täysin suunnitelmien mukaan, sillä tiedossa olevat riskit laukesivat täysimääräisinä. Köh.

Perjantaina työkiireet pitivät huolen siitä, etten kerennyt tehdä mitään. Lauantaina olin rastipoikana, eli en osallistunut itse maastomestaruuskisaan. Sunnuntaina domestisten haasteiden parissa täällä kotosalla.

Viime viikon yhteenveto:

• 3 harjoitusta
• harjoitusaika: 2:47
• 1530 kcal
• pyöräilykm 36,1
• polarin rasitusindeksi: 377 (huokaus)

Viikon ainut valopikku oli keskiviikon intervalliharjoitus, mutta kokonaisuutena viikko oli melkoinen pettymys.

Jalat ovat tänään väsyneitä, sillä villotin eilen varaston katon ja keikuin useita tunteja kattotuolien päällä ihmeellisissä asennoissa.

Tämä viikko pitäisi olla taas löysä viikko. Koska viime viikko muodostui sellaiseksi, niin teen tästä viikosta viikon numero 3. Teen ohjelman varmaan tänään iltapäivällä.

Väsyttää. Niin paljon, että töiden jälkeen oli pakko käydä buuttaamassa. Viikolla kertynyt taas iloisesti univelkaa ja siksi tänään kannattaa pitää välipäivä. Eilinen intervallitreeni ei oikeastaan tunnu missään (ellei väsymys osittain johdu siitä?), joten harjoitus oli varmaan vähän turhan löysä.

Joka tapauksessa, tänään on lepopäivä. Huomenna kerkeän käydä tekemässä jonkun harjoituksen. Tätä kirjoittaessa tuntuu ihan siltä, että reipasvauhtinen 90 minsaa uskollisen Trekkini kanssa olisi tyrkyllä. Tästä tietty tarkemmin huomenna.

Lopuksi vielä muutama lainaus urheilijakolleegaltani, joka näytti olevan tänään taas lööpeissä:
- jokainen tsänssi on mahdollisuus
- siinä on sellainen fifty-sixty tilaisuus
- usein hyppyrinnokalla minulla on sellainen bon voyage -tunne

Intervalleja, pitkästä aikaa. Sisäinen sankarini minussa ei ole kovin innostunut näistä mäkivedoista ja nytkin sain tehtyä paljon ei-mitään ennenkuin sain itseäni niskasta kiinni ja raahattua takamukseni polkupyörän päälle.

Tuossa pellon toisella puolella on ns. pururata, jossa purua ei juurikaan enää ole. Kesäisin olen ainut kahdella jalalla tai pyörällä siellä kulkeva, loput ovat ratsastajia. Kaviot pehmentävät erityisesti ylä- ja alamäet sellaiseksi kummalliseksi mössöksi, jota saa pyöräilessä vähän varoa. Reitillä on pari lyhyttä, jyrkähköä mäkeä ja niissä vietin tänään puolisen tuntia. Mäet ovat vähän liian lyhyitä kunnollisiin vetoihin, yhden vedon pituus näyttää olevan noin 45-60 sekunttia. Kuusi vetoa, josta kolme ekaa totutellessa (sykkeet 163, 160 ja 157) ja sitten varsinaiset vedot sykkeillä 171, 172 ja 173. Veren maku ei vielä tullut suuhun, joten harjoitus jäi ehkä turhankin löysäksi.

Takaisin kotia tullessa tyttäreni harrastusvälineet järjestivät vielä lyhyen voima- ja ketteryysharjoituksen: kaksi hevosta oli karannut pihalle. Niitä sitten jahdattiin hetken aikaa. Tästä palauttavasta harjoituksesta minulla ei ole polarin keräämää dataa.

Viikonlopusta vielä sen verran, että menin ilmoittautumaan toimitsijaksi lauantain maastokisaan, joten siitä ei kerry harjoitusvuoroja. Mr. Veli Jones houkuttelee kiipeilemään sunnuntaiksi, joten saatan palailla kotosalle jo lauantai-iltana. Sisäkauden avaus on lähellä, jos sääennusteeseen on uskomista.

Harjoituksen yhteenveto:

• kesto 0:38
• ks 133
• kcal 357
• 8,1 km
• 3/6 vetoa
• Polarin rasitusarvo: 76

Joku vuosi sitten olin päästänyt itseni uskomattoman huonoon kuntoon. Aina silloin tällöin oli mielessä että “tarttis tehdä jotain”, mutta aloittaminen siirtyi aina vaan “tämän projektin jälkeen” tms. Näin jälkikäteen tuntuu käsittämättömältä, että harjoittelun lykkääminen aina vaan eteenpäin vuodesta toiseen oli niin helppoa. Kai niiden selitysten keksimisessäkin harjoitus teki mestarin.

Aloitin harjoittelemaan kahden asian lopputuloksena. Ekanakin, meillä oli yhdessä kertausharjoituksessa kuntotesti. Siinä piti juosta reppu selässä jokunen kilsa. Tulin maaliin viimeisenä, joka sai ajan. Kellosta varmaan loppui vetokin heti mun tultua maaliin, sillä aikaa meni paaaaaljon. En minä hidas ollut, mutta juoksemisessa hyvin perusteellinen (vanhaa viisautta mukaillen). Muistan vieläkin sen tilanteen, kun veli Jorma lohduttavasti taputteli selkääni yskiessäni keuhkon kappaleita asfaltille.

Tuo kokemus oli aika pysäyttävä – mutta ei kuitenkaan niin pysäyttävä, että olisin samantien aloittanut harjoittelun.

Aloittamiseen tarvittiin sykemittari. Jep, kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta se oli viimeinen tarvittava sysäys. Sain lahjaksi ihan perushimmelin, jota rupesin ulkoiluttamaan. Aloittelijoille sykemittari on minusta hyvä härpäke, sen avulla pitäisi malttaa harjoitella alhaisella sykkeellä. Nyt käytän sykemittaria lähinnä sen takia, että sillä on helppo pitää harjoituspäiväkirjaa.

Noi kertausharjoitusten kuntotestit ovat aika loistavia. Enää minä en tarvitse juoksutestiä jotta harjoittelisin, sillä harjoittelu on nyt mun tärkein harrastus, eikä erityistä “ulkoista” motivointia sitä varten enää tarvita. Silti, osalle ressuista ruskean kirjekuoren saapuminen on syy aloittaa keskeytynyt harjoittelu. Ja vaikka harjoituksissa ei olisikaan joka kerta testiä, niin silti useat ei vakituiseen harjoittelevat aloittavat juoksemisen.

Pari kolme vuotta sitten intti yllätti jälleen, sillä tuolloin oli juoksun lisäksi lihaskuntotesti. Leuanveto ja punnerrus oli aika tuskaa. Sitä saa mitä mittaa, ja siksi(kin) mulla on nyt vakkarina ohjelmassa myös käsivarsien lihaksien harjoittamista. Ei mitenkään erityisen vakavalla painotuksella (kerta viikossa ei todellakaan ole paljon), mutta tulokset ovat silti parantuneet.
Jos veli Jorma sattuu tämän joskus lukemaan, niin kiitos minun harrastuksestani varmaan kuuluu paljolti myös sinulle…..

Pyöräilyä, vaikken uutta menopeliä vielä ostanutkaan. Olen kuitenkin kallistumassa aidon 26″ puoleen. Siihen voi aina vaihtaa sliksit alle, jos ja kun haluaa päästä kovempaa. MTB on kuitenkin ketterämpi kuin kaksysi.

Viime viikon juoksulenkistä jäi kirjoittamatta, että pitkästä aikaa annoin sykemittarin mitata palautumisajan. 60 sekunnin recoveryarvoksi tuli 42, vaikka kävelin siinä ensimmäiset viisitoista sekkaa.

Sykemittarini on Polar S610. Loistava peli. Tuotesivun eka lause näyttää olevan: “S610i sykemittari täyttää ammattiurheilijan vaatimukset”. Joo, riittää myös minulle

Ai niin, tämän illaisen treeninippelit:
-kesto 0:39
-ks 133
-kcal 373
-16 km
-Polarin rasitusarvo: 78

Veli Markun kanssa melomassa. Noin puolitoista tuntia, valtaosaltaan rauhallisella sykkeellä.
Unohdin – jälleen kerran – lähettimen himaan. Kun melottiin Kuusisaaren takaa siihen pitkälle suoralle, niin samalla nousi tumma pilvi meidän päälle ja tuuli nousi puuskittaiseksi. Aaltojen koko ainakin kaksinkertaistui ihan hetkessä ja minun adrenaliinin eritys räjähti. En olekaan ennen ollut keskellä trombia, taifuunia ja hirmumyrskyä yhtä aikaa. Kumma juttu, veli Markun melonnasta sitä ei juurikaan huomannut…..

Nyt on kädet vähän väsyneet. Tekniikka, sekin vähä mitä yleensä olen saanut aikaiseksi, hajosi tuossa tuulessa ihan kokonaan, kun siirryn joustavasti hengissäkamppailumoodiin. Melonta siirtyi lähinnä käsillä repimiseksi. Noh, onneksi selässä tuntuu kanssa vähän, joten on ainakin osan aikaa myös selällä saatu melottua.

Veli Markulle suurkiitos kärsivällisyydestä ja neuvoista melonnan aikana.

Arvioidut harjoitustiedot:
- kesto 1:35
- ks 130
- kcal 800
- melontamatka 12 km
- Polarin rasitusarvo: 223

Ensi viikko on järjestyksessään kolmas viikko, oli minun maailmanjärjestyksen mukaisesti kaikkein kovin viikko. Viikonloppuna on muuta menoa, joka sotkee jonkin verran harjoittelua.

Maanantain 2h melontaa
Tiistai uinti, 45min, ks 130
Keskiviikko reipas pyöräily, jossa 5-6 mäkivetoa
Torstai sali/kuntopiiri
Perjantai lepo
Lauantai välipäivä
Sunnuntai toipumispäivä

Perjantai-sunnuntai kiltapäivät. Lauantaina mahdollisesti maastokisa. Sunnuntaina, jos ajoissa himassa, rauhallinen tai reipas pyörälenkki, riippuen täysin voinnista ja viikonlopun rilluttelusta.
Mä väännän varmaan harjoittelua tilapäisesti enemmän maastopyöräilyyn, sillä olen nyt päättänyt mennä MTB-Finlandiaan ja sitä varten tarttee harjoitella enemmän lajikohtaisesti. Tämä ei oikeastaan näy vielä ensi viikolla, mutta jos ostan uuden pyörän ensi viikolla, niin sitten uinnin tilalle tullee maastopyöräilyä.

Tänään 1:53 pyöräilyä (kehä4-vanhalle Hämeenlinnan tielle ja Nurmijärven kautta kotiin), 44,3 km, ks 132. Viisi minuttia nopeammin kuin edellisellä kerralla (silloin ks 133). Nyt sää oli oleellisesti huonompi, sillä oli hyvin tuulista ja lämpötila vain 17 astetta.

Viikon yhteeveto:

6 harjoitusta
harjoitusaika: 6:17
3350 kcal (+kuntopiiri, uinti arvioitu)
pyöräilykm 88,6 (lisäksi siis uintia ja juoksua)
polarin rasitusindeksi: 901

Lasten kanssa uimassa. 31 minsaa, ks 130, matka 1250 m, kcal 350.

Sykemittaria ei ollut mukana, joten keskisyke ja kulutus on oma arvioni.